maanantai 12. joulukuuta 2011

Tällä viikolla se tapahtuu...

...Joulukorttien postitus siis. Ainakin jos muistan ostaa lisää joulumerkkejä, liimata ne kirjekuoriin, sulloa kortit postin punaiseen joulukuoreen ja viedä kuoren postilaatikkoon. Liian monta muistettavaa asiaa, saa nähdä pääsevätkö kortit ikinä postiin asti.

Erilaisia kortteja oli enemmänkin, mutta enhän minä hömelö niitä muistanut kuvata ennen kuin pistin kuoriin ja suljin kuoret.



torstai 17. marraskuuta 2011

Karkkimekko

Serkun tyttö täytti menneenä viikonloppuna 2 vuotta. Oli pakko tehdä jotain synttärisankarille lahjaksi. Mekko oli kutkutellut mielessä jo pidempään, kun luokkakaveri neuloi tyttöselleen syksyllä koulun luennoilla mekkosen. Röyhkeästi päätin tehdä saman mallin, ja kyselin vielä neuvoja mekon muokkaukseen. Tunneilla toisten töitä katsellessa tulee hyvin usein päädyttyä myöhemmin testaamaan itse samoja malleja...

Maxi Top/Dress (Knitting Adventures)

Koko: 2-3 vuotta
Lanka: Novita Puro Batik (100% akryyli)
Menekki: (selviää vaa'an löytymisen myötä)
Puikot: 3,5

Kunnia puhvihihoista menee SannaKoolle. Jätin neulomatta SannaKoon tapaan nurjat raidat, pelkkä sileäneule vaikutti kivemmalta. Levennykset tuli tehtyä oman pään mukaan, kun en jaksanut seurata ohjetta.

Maxi Topin idea on todella simppeli, ja sitä on mukava neuloa. Lapsen päälläkin mekko näyttää ihan somalta. Puro Batikia täytyy lankana kehua: huolimatta 100% muovisuudestaan sitä on todella miellyttävä neuloa ja lankaan on todella saatu hieno puuvillan tuntu. Mikäli värit eivät olisi niin... äiteliä ja lapsenomaisia, voisin neuloa joitain vaatekappaleita siitä itsellenikin.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tunnustus



Sain Maijalta (Maijan violetinsävyinen käsityönurkkaus) tällaisen tunnustuksen. Kiitoksia valtavasti! :)

Tunnustuksen saajan täytyy tehdä neljä seuraavaa asiaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

1. Juon kahvini useimmiten haaleana tai kylmänä.
2. Kaikkeen teehen sopii maito ja sokeri. Menee kyllä ilmankin.
3. Jätän asioiden tekemisen usein (lähes aina) viime tippaan. Vaikka olisin osannut aloittaa tekemisen ajoissa, jotain jää aina viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti tehtäväksi.
4. Minusta tuli eilen kummitäti pienelle pojalle.
5. Meinaan usein myöhästyä koulusta siksi, että juutun kirjoittamaan blogipäivityksiä.
6. Rakastan koulua.
7. Aloin juuri neulomaan sukkia - pitkästä aikaa. Edellisistä on kymmenen vuotta.
8. Minulla on oma kengurupallo, nimeltänsä Olavi. Silloin kun on paha mieli, piristän itseäni Olavin avulla.

Tunnustuksen laittaminen eteenpäin on tällä kertaa aika haastavaa, sillä tunnustus on kiertänyt jo aika monissa blogeissa. Mutta olkoot 8 tällä kertaa vain kolme:

Ba-dam-tss Ainoa musiikkiblogi, jota jaksan lukea. Monipuolinen ja innostava blogi.
Kerttu ja Korento. Suloisia käsitöitä. Kaiken kaikkiaan blogi vain on herttainen ja mukava seurata.
Cute & Cool creations -blogin löysin vasta ja rakastuin heti.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Joulukorttien postitusaika lähestyy

Joulun lähestyy melkoisen kiivasta tahtia. Vastahan joulu oli - miten se nyt taas voi tulla. Käsittämätöntä, että kohta eletään jo marraskuun puoliväliä.

Toisaalta ihanaa, että joulu tulee - pääsen hyödyntämään askarteluintoani oikein kunnolla. Nyt on hallussa häiden takia kaikkien sukulaisten osoitteetkin, niin ei voi jättää kortteja lähettämättä osoitteettomuudenkaan takia. :) Tällä kertaa tosin olen valmiiksi niin fiksu, että teen kortit sellaiseen kokoon, ettei tarvitse itse ruveta kirjekuoria tekemään...

Tarvikkeet:
- piparinruskeaa kartonkia
- teellä värjättyä paperia (hääkorttien jäämiä)
- suikale kuviopaperia (Suomalainen kirjakauppa)
- punaisia siemenhelmiä
- kaksipuoleista liimakalvoa
- lankaa helmien kiinnittämiseen
- liimaa

Tarvikkeet:
- punaista kartonkia
- teellä värjättyä paperia
- pitsinauhaa
- tonttuja (Tiimari)
- liimaa
- liimakalvoa

Tarvikkeet:
- punaista kartonkia
- teellä värjättyä paperia
- satiininauha
- tonttuja (Tiimari)
- liimaa

Tarvikkeet:
- punaista kartonkia
- teellä värjättyä paperia
- pitsinauhaa
- tonttuja (Tiimari)
- liimakalvoa
- liimaa

tiistai 8. marraskuuta 2011

Häähässäkkä - ei vieläkään ohitse!

Häistä on kulunut kohta kolmisen kuukautta, emmekä ole vieläkään saaneet kiitoskortteja postiin. On ollut hivenen kiirettä koulussa ja unohtunut asioita tässä välillä... Mutta enää
kortteihin tarvitsee kiinnittää kuvat, niin ne ovat valmiit. Ja tehdä kirjekuoret, koska kortit ovat hieman liian isoja C6-kuoriin, mutta aivan liian pieniä C5-kuoriin...

Mutta tällaisia kortteja posteljooni pääsee toivottavati ensi viikolla viemään vieraille.




Osa tarvikkeista oli kutsukorteista ylijääneitä (teellä värjätty paperi, organza, sydäntarrat, 2-puoleinen teippi), osa oli samoja, mutta piti vain hankkia hieman lisää (liimakalvo, liima, satiininauha) ja osa oli ihan näitä kortteja varten hankittu (valokuvakulmat, punainen kartonki, kiitos-tarrat).

torstai 3. marraskuuta 2011

Amsterdam

Lokakuussa oli pidempi tauko, jolloin ei tullut postailtua mitään uutta blogiin. Ei johtunut siitä, etteikö olisi ollut mitään kerrottavaa vaan siitä, että minulla oli kamala kiire enkä ehtinyt/jaksanut siirtää kuvia kamerasta tietokoneelle ja kirjoittaminen ilman kuvia on hieman... tylsää. Kiire on osittain johtunut koulusta, osittain syyslomasta, jonka vietin Amsterdamissa ystävien kanssa.

Amsterdamissa tuli irtauduttua koulukiireestä todella perusteellisesti. 5 päivään en edes ajatellut koulua. Minulla ei ollut läksyjä, läppäriä eikä edes neuleita mukana. Tekemistä riitti ilmankin.

Muutaman päivän aikana käveltyjä kilometrejä tuli kymmeniä. Enimmäkseen tuli haahuiltua ympäri keskusta-aluetta, syötyä kaikkea mahdollista, juotua teetä ja napsittua valokuvia. Nähtävyyksiin ei juuri tullut tutustuttua: kaupungissa kokonaisuudessaan oli nähtävää aivan riittävästi. Hamppumuseo oli ainut erityinen paikka, missä tuli käytyä.

Pahoittelen, että postaukseen tuli näin hirmuinen määrä kuvia. Kuvanlaatu on heikohkoa, koska matkassa oli miehen huonompi kamera.

Toivottavasti kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Teen ja kahvin kanssa sai aina jonkin keksin tai karkin.

Amsterdamissa kahvi oli lähes aina pahaa. Suodatinkahvia sai hostellissa ja se oli hyvää, mutta kahviloissa kahvi oli hirveää ja kupit kamalan pieniä. Maitoa sai minimaalisen vähän. Oli helpompaa juoda reissussa enemmän teet ja nauttia kahvista enemmän vasta kotiin palattua.

Jostain syystä reissussa kaikki tee tuli juotua ilman sokeria, eikä edes irvistyttänyt.

Chocolate Slut. Maailman täydellisin suklaakakku. Retken päihdyttävin kokemus ja paras makuelämys. Makunystyröiden orgasmi.

Sulaa, tummaa suklaata, pekaanipähkinöitä ja jotain kirpeitä marjoja. Kermavaahtoa. <3

Hostellissa oli ilmainen aamupala. Maapähkinälevitettä, suklaalevitettä ja marmeladia vehnäpaahtiksella. Joka päivä, 5 päivää. Jotenkin perjantaina ei leipä meinannut enää maistua.

Dragon City. Paistettuja nuudeleita ja kanaa. Parhaat paistetut nuudelit ikinä: täydellinen rakenne, mukava paahteinen maku, mieto kastike.

Chinatownissa tuli käytyä syömässä sushia.

Olin aiemmin suhtautunut hyvin epäillen sushiin ja raakaan kalaan. Tämä kokemus ei ainakaan auttanut minua pääsemään yli epäilyksistäni. Kala oli enimmäkseen mautonta, palat tukalan suuria ja varsinkin mustekala meinasi aiheuttaa suuruudessaan ja kumimaisuudessaan yökkäystä. Maussa siis ei varsinaisesti ollut vikaa, koossa ja rakenteessa enemmänkin.

Pienet makit osoittautuivat ihan hyviksi, kun niitä pystyi syömään koon puolesta ihan hyvin. Ehkä täytyy joskus kotona kokeilla pikkuisia palleroita ja testata vaikka graavilohella, niin saa jotain makuakin. :)

Mao's -kasvisravintolan falafel-pitaleipä. Salaattia sai tunkea itse falafelien kaveriksi niin paljon, mitä tahtoi. Kaikki tuo vihertävä ja punertava kastike osoittautui ensimmäisellä haukkauksella tuliseksi. Hyvää, mutta niin kivuliasta.

Opin, että falafelit on hyviä. :)

Nämä pehmot jäivät kauppaan, mutta poikkeuksellisen laaja valikoima erilaisia pingviinejä! Kaupasta löytyi myös vesinokkaeläin- ja kiivipehmoleluja.

Puukenkiä oli kaikkialla. Yleensä kyllä pienemmässä koossa ja turisteille myytävää rihkamaa.

Amsterdam on erilaisten lintujen kaupunki. Kanaaleissa uiskenteli kaikkea joutsenista albiinosorsiin.

Yksityiskohta katukivetyksessä.

Liskojen puisto. Ensimmäisenä tuli mietittyä, että miten sieltä leikataan nurmi.

Kortti-innostus aluillaan

Joskus ala-asteella tuli tehtyä joulun alla aina paljon kortteja. Silloin niitä tehtiin koko luokan voimin koulun joulumyyjäisiin. Jotenkin kummasti ala-asteen jälkeen askarteluinto katosi jonnekin tai sitten oli vain aina liian kiire tehdä kaikkea muuta eikä ehtinyt askarrella enää.

Nyt olen innostumassa korteista taas uudestaan. Kesällä oli hirmuisen mukavaa tehdä kutsukortteja häihin. Kiitoskorttienkin tekeminen olisi mukavaa, jos aikaa puuhalle löytyisi yhtään paremmin. Onneksi yksittäisiäkin kortteja saa joskus askarrella.

Reilun viikon päästä serkkuni pieni poika saa nimen ja minusta tulee kummi. Tuntui siltä, että ei olisi huono idea askarrella jotain pienelle pojalle sopivaa korttia.


Materiaalit:
- 2-osainen luonnonvalkoinen korttipohja (15,5cm x 22cm)
- Kukkakuvioinen vaaleansininen paperi
- Vaaleansininen kartonki
- Puuankka
- Liimaa

Apuvälineinä valmistuksessa tarvitsin lisäksi kynää, viivoitinta ja saksia.

Kortista puuttuu sisältä vielä runo, kun en ole löytänyt mitään sopivaa. Inhoan mielettömän paljon kaikki riimillisiä lastenloruja ja uskonnollisia runoja ja keskustelupalstoilta ja Positiivarien sivuilta tuntuu löytyvän vain sellaisia. Voi olla, että kohta pitää kirjoittaa jotain "Tuollaisenakaan et ole harmiton, mutta odotahan 15 vuotta" (by Mr. T.). Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

Edit 12.11.2011.

Tällainen kortin sisäpuolesta sitten tuli. Mr. T:n mainio ehdotus ei päässyt tekstiksi vaan onneksi netistä löytyi Tommy Tabermannin runo:

Sellaista se on syntyminen.
Niin kuin lähtisi
sissinä vuorille.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Keittoa kylmeneviin iltoihin

Mitä kylmemmäksi ilma on mennyt, sitä enemmän minun on alkanut tehdä mieli linssikeittoa. Syksyn aika on muutamaan otteeseen tullut keittoa tehtyä, mutta vieläkin tuntuu siltä, etten ole saanut sitä läheskään riittävästi! Keitto on helppo, nopeahko ja helposti muunneltavissa. Siihen voi käyttää joko tuoreita kasviksia tai pakasteita, mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään.

Tässäpä tällainen perusresepti yleiseen jakoon:

Linssikeitto
4-5 annosta

1-2 sipulia
4-5 valkosipulin kynttä
1 paprika
1 porkkana
1 rkl öljyä
1,5l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota (riippuen kuutioiden suolapitoisuudesta)
2 dl punaisia linssejä
½-1dl tomaattimurskaa
paprikajauhetta
valkopippuria
(suolaa)
(chiliä)

lisäksi joukkoon sopivat aika hyvin: perunat, kukkakaali, purjosipuli, palsternakka, selleri...

1. Valmistele kasvikset haluamaasi muotoon (suikalee, kuutiot...)
2. Kuumenna öljy ja kuullota valkosipulia, sipulia ja porkkanoita hetki. Lisää paprikat.
3. Lisää vesi ja liemikuutiot. Keittele hetkinen.
4. Huuhdo tällä välin linssit.5. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Hauduttele n. 5 min.
6. Lisää huuhdotut linssit. Kypsennä n. 10 min.
7. Syö.



tiistai 4. lokakuuta 2011

Armeija on mun ystäväin

Viimeisen vuoden aikana armeijan ylijäämätavarat ja tarvikkeet ovat nousseet suureen suosiooni. Varustelekasta ja Jyväskylän SA-kaupasta on tullut suosikkiliikkeitäni. Armeijan (armeijoiden, ei pelkästään Suomen armeijan) tarvikkeet ovat halpoja ja materiaalien laatu... no, yleensä hyvää. Pelkästään hyvät kankaat houkuttelevat ostamaan vaatteita - jos ei suoraan käyttöön, niin tuunattavaksi.

Tässä on joitain armeijan vaatteita, jotka ovat jo hetkisen ehtineet hilloutua kaapissa. Pitäisi piakkoin ottaa näitä työn alle ja vapauttaa kaappeihin tilaa.


SA palveluspuku M/65 löytyi viime syksynä tai talvella Varustelekalta halvalla. Villakangashousut pääsivät suoraan muokkaamattomina käyttöön - miesten housuiksi istuvat yllättävän hyvin päärynän muotoiselle tytöllekin. Takki tosin on malliltaan ihmeellinen muodoton säkki, ja napit eivät mene lantiolta kiinni. Kangas on hyvää, joten jotain tästä täytyy tehdä. Taskuja ja kainalon hauskoja "tuuletusreikiä" (sirkat) hyödyntämällä, voisi tehdä vaikka laukun, kun on taas aikaa ommella.

SA palveluspuku M/65


Ruotsalainen laivostomekkokin on jonkin aikaa jo ehtinyt hilloutua kaapissa. Malli sinällään on aika hauska, mutta valitettavasti koko 42 ei oikein ole tälle neidille oikea koko. Pitäisi siis pienentää säkkiä. Hihat vaativat uuden istutuksen, mikä vie aikaa jonkin verran ja siksi ei ole varmaan tullut vielä aloitettua tätäkään projektia. Voisi muutenkin ehkä muodistaa mallia pikkuisen.

Mekossa tosiaan on edessä napitus - kultaisten näkyvien nappien lisäksi edessä niiden alapuolella kulkee piilonapitus helmaan asti. Vaihdettavan irtokauluksen alla on sininen, kiinteästi mekossa kiinni oleva kaulus. Myös rannekkeet pystyy vaihtamaan valkoisiksi halutessaan.

Näiden lisäksi viikonloppuna tuli käytyä Mr. T:n kanssa SA-kaupassa ostamassa herralle talvitakiksi Suomen armeijan sarkamantteli. Siitä tulee kuvaa, jahka ehtii. Malli on aika käytännöllinen, mutta hieman säkkimäinen, eli muokkaukseen sekin takki pääsee. Onneksi ei tarvitse tehdä muuta kuin hivenen muotoilla sivusaumoja. :)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Helppoa & nopeaa

Jokunen viikko takaperin tuli testattua Mr. T:n kanssa erään kuuluisan purkkikastike- ja riisifirman currykastiketta. Valtava pettymys: miten mistään currysta voi saada niin mautonta ja tylsää. Oikeastaan kastike oli jopa niin tylsän makuista, että sitä ei viitsinyt edes yrittää maustaa itse enempää.

Toissa iltana tuli sitten itse väsätty kunnolla kanaa currykastikkeessa. Superhelppoa, nopeaa ja taatusti parempaa kuin mikään purkkikastike.


Kanan minuuttipihvit currykastikkeessa

400g broilerin minuuttipihvejä (käy myös muun muotoiset marinoimattomat broilerit)
1 sipuli
2 tlk kermaa
1 tlk ananaspaloja (omassa mehussa)
1 tlk herkkusieniä
pikkuinen palanen sinihomejuustoa
paprikajauhetta
curryjauhetta
suolaa

1. Kypsennä kanoja hetki pannulla. Mausta vahvasti jo tässä vaiheessa.
2. Lisää pilkottu sipuli, kypsennä hetki.
3. Lisää kerma, ananakset, herkkusienet, sinihomejuusto ja lisää mausteita.
4. Anna kiehua hetki rauhassa. Keitä sillä välin lisukkeet (kasviksia/perunoita/riisiä, jne).
5. Ruoka on valmista, kun kerma on hieman saostunut kiehuessaan.

Pahoittelen kuvan hivenen tärähtänyttä olemusta.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Lapasmaraton

Minulla on aivan liikaa lankoja, etenkin niitä kasvivärjättyjä pieniä nöttösiä, joista riittää juuri ja juuri lapasiin, mutta ei edes villasukkiin asti lankaa. Tuollainen lankakorien täyte on ärsyttävää, ja menin lupaamaan itselleni, etten osta mitään uutta ennen kuin olen saanut edes vähän tehtyä tilaa koreihin.

Siksipä olen pari viikkoa neulonut urakalla lapasia. Yhden lapasparin neulomiseen menee aikaa minulta nyt noin 2 luentoa, eli päivässä tai kahdessa tulee koulutunneilla neulottua lapaset riippuen koulupäivän pituudesta, sisällöstä ja koulun jälkeen olevista kokouksista, jotka ovat myös hyvää neulomisaikaa.

Nyt tilanne on sitten se, että meinaan hukkua lapasiin. Yritin JAMKOn kirpputorilla myydä ylimääräisten vaatteiden ja kenkien lisäksi lapasia, mutta yhdetkään eivät menneet kaupaksi. Muutenkin oli huono kirppispäivä: sain myytyviä 0,5€:llä, sain hirmuisen päänsäryn ja kuumekin meinasi nousta. Onneksi burana auttoi, SPR otti ilomielin vanhat vaatteet vastaan ja ystäväpiiristä löytyi lapasettomia käsiä.


Punainen lanka: Novita 7 veljestä, väri 587
Raitalanka: Novita 7 veljestä, värjätty suomuorakkaalla





Ruskeat lapaset: Novita 7 veljestä 687, raitoina krapin jälkiväri
Puna-mustat: Novita 7 veljestä 587, raitoina 099
Keltaiset: Novita 7 veljestä, värjätty koivulla
Kaikki puna-ruskeat: Novita 7 veljestä 587, raitoina suomuorakas

perjantai 23. syyskuuta 2011

Tunnustukset

Riina Ihana Maatuska -blogista yllätti minut tunnustuksilla. Kiitoksia!


Toiseen tunnustukseen liittyi muutamia kysymyksiä, joihin pitäisi vastata:

1. Lempiruoka: kevyt kiinalainen keitto
2. Lempimakeinen: suklaa/salmiakki -> salmiakkisuklaa?
3. Lempiluettavaa: tällä hetkellä, jos ehtisi, scifi-kirjallisuus
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: luennoilla ja kokouksissa (neulominen)
5. Lempielokuva: Isä Camillon kylä (ja kaikki muutkin Camillot)

Voisin laittaa nämä tunnustuksen eteenpäin vaikkapa SannaKoolle(hyvän tuulen käsityö- ja elämäblogi), Cannibalizelle (mustanpuhuva, mutta monipuolinen musiikkiblogi) sekä Kertulle ja Korennolle (innovatiivista kasvivärjäystä ja iloista elämää).

tiistai 20. syyskuuta 2011

Sieniruokaa, osa 2

Samaiselta sienireissulta kuin edellisen postauksen suppikset, matkaan tarttui myös pikkuisen kanttarelleja, joista tänään syntyipi tällainen herkku.

Sieni-pekonikastike pastalle

0,5 litraa tuoreita kanttarelleja
1 pkt pekonikuutioita/suikaleita
1,5-2dl ruokakermaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
valkopippuria

1. Siivoa sienet.
2. Pilko sipuli, valkosipuli ja sienet.
3. Hauduta sienistä hieman kosteutta pois ennen kuin lisäät sipulin, valkosipulin ja pekonin pannulle kypsentymään.
4. Lisää kerma samaan aikaan, kun laitat pastaveden kuumentumaan. Hauduta tovi.
5. Lisää valkopippuria.
6. Ruoka on valmista, kun pasta on kypsää.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Sieniruokaa, osa 1

Tuli viikonloppuna käytyä appivanhempien luona metsäilemässä ja sienestämässä. Mr. T:n kanssa saimme sienisaaliiksi liki 10 kiloa suppilovahveroita, joidenka kanssa olemme nyt hieman pulassa. Onneksi anopille sai jätettyä pari kiloa sieniä, isä vei kilon ja siskolle saa tungettua jonkin verran. Kuivuri hyrrää jatkuvasti. Siltikin tuntuu siltä, että sienet eivät vähene tai katoa. Pitänee alkaa tehdä urakalla sieniruokia.

Suppilovahvero-lihapullat

400g jauhelihaa
1 iso sipuli
1 tlk kermaviiliä
1 pss sipulikeittoa
n. 1l tuoreita, siivottuja suppilovahveroita
1 muna
valkosipulijauhetta

1. Sekoita kermaviili, sipulikeitto ja valkosipulijauhe.
2. Silppua sienet ja sipuli, sekoita edelliseen.
3. Lisää muna. Sötkötä kunnolla.
4. Lisää jauheliha. Sekoita kunnolla. Anna hetki olla rauhassa.
5. Pistä uuni kuumenemaan 225 asteeseen, muotoile uunin kuumentuessa lihapullat.
6. Paista n. 15 minuuttia.

Nautithan lihapullasi muiden sienihenkisten ruokien kuten sienikastikkeen, sienipastan, sienimuhennoksen (tai -paistoksen) kanssa!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Valmihia vaattehia?

Ystävä innoittaa usein neulomaan. Tästäkään topista A) en olisi tiennyt mitään B) tullut mitään ilman häntä. Sen verran paljon tarvisin taas vaihteeksi apua neuleohjeen suomentamisessa. Nyt pitäisi vain olla riittävän fiksu ja joskus tallentaa esimerkiksi blogiin ylös englanti-suomi -neulelyhenteitä.

Malli oli oikeastaan mukava neuloa, melkoisen helppo.

Koko: xs
Puikot: 3,5mm
Lanka: Adriafil Snappy Ball
Menekki: 112g

Esittelyssä myös: uusi tukka ja uudet pokat.


Oikeastaan toppi on aavistuksen lyhyt. En osannut ottaa huomioon, että napakkuudessaan neule vähän lyhentää pituutta, joten selkä tahtoo vilkkua helposti. Pitäisiköhän odottaa, että puuvilla hieman lörähtää vai purkaa pikkuisen ja pidentää toppia? Lankaakin on vielä jäljellä eikä kerästä Snappya näemmä saa kahta toppia....

maanantai 12. syyskuuta 2011

Sienivärjäystä

Viikonloppuna veriseitikit pääsivät käyttöön. Mökin lähistöltä sai vielä sen verran kerättyä sieniä, että sai värjättyä melko reippaasti lankaa: 100g Lydiaa, 150g Seitsemää veljestä, 150g Woolia (yksi vaaleanpunainen kerä, kaksi valkoista).

Tälläkin kertaa värjäyksessä mukana oli yllätysaspekti. Tarkoitus oli saada punaista väriä, mitä yleensä veriseitikeistä saa, mutta minusta nämä langat vaikuttavat enemmän oranssilta tai oranssinpunaiselta...

Woolit menevät ystävälle vaihtokaupassa langoista. Vaaleanpunainen Wool olikin kaverin. Aika hyvin tuntui imevän väriä, erottaminen valkeasta woolista näin jälkeenpäin ainakin vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syksyn riemua!

Voisinpas tähänkin blogiini (sen toisen lisäksi) riemuita vähän lisää syksystä ja erityisesti sienistä! Nyt on pari kertaa tullut käytyä lenkillä ja samaalla sienessä Mr. T:n kanssa.

Ensimmäisellä kerralla varustus sienien varalta oli hieman kurja: litran muovipussit riittivät hyvin, mutta pieni armeijan olkalaukku oli hieman liian ahdas kilolle veriseitikkejä ja parille litralle suppilovahveroita. Toisella kerralla (eilen) tajusin varautua paremmin repulla ja se kannatti: pari litraa veriseitikkejä ja 6 litraa suppiksia. Harmitti vain, kun en tajunnut ottaa koria ja veistä metsään mukaan, ihanaisia rouskuja jäi paljon maahan odottamaan jotakuta muuta kerääjää. Ehkä seuraavalla kerralla.


Veriseitikkien keräämisen riemu perustuu siihen, että pääsen taas ensi viikonloppuna mökille Viitasaarelle värjäämään lankoja. Nyt voin jo varmasti sanoa, että Lydiasta tulee veriseitikin punaista. Puolisentoista kiloa seitikkejä riittää kyllä enempäänkin värjättävään, pitää ehkä käydä ostamassa vähän Floricaa Lydian kaveriksi...

Vielä pitäisi vain saada ostettua lisää puretusaineita; kuparisulfaatti ja viinikivi ovat aivan loppu, ja kuinkas ollakaan juuri niitä taidan tarvitakin...


Edit. Nyt on oma kuva. :)

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kuinka tehdä plastron?

Plastron - mikä se on?

Plastron (eng. ascot tie) on kravatin tavoin kaulaan kietaistava ja rinnalle laskeutuva miesten juhla-asuste. Plastron voi olla joko kokonaan itse sidottavissa oleva tai se voi olla valmiiksi sidottu, jolloin se kiinnitetään hakasilla tai nepparilla. (Plastron 21.7.2011) Nykyään plastronia näkee enimmäkseen häissä saketin kanssa, mutta plastronia voi käyttää muutenkin pystykauluksellisen juhlapaidan (esim. smokkipaita) kanssa. Lisäksi plastron kuuluu kouluratsastuksen kilpa-asuun (Plastron 21.7.2011). Aiemmin plastron on valmistettu lähes poikkeuksetta silkistä, mutta valtaosa Suomessa myytävistä plastroneista on valmistettu polyesteristä (Plastron 27.7.2008).

Lähteet:



Kuinka tehdä plastron?

Tarvikkeet:
20cm kangasta (lev. mielellään vähintään 140cm)
10cm tukikangasta
1 koristenappi (tavallisesti helminappi)
1 hakanen/painonappi tai pala tarranauhaa

Leikkaa kankaasta:
- 20cm x 70cm (huivikappale)
- 10cm x 15cm (lenkkikappale)
- 5cm x 50cm (nauhakappale)

Leikkaa tukikankaasta:
- 10cm x 70cm (huivikappaleelle)
- 5cm x 15 cm (lenkkikappaleelle)


Ompeluohje:

1. Kiinnitä tukikankaat huivikappaleelle ja lenkkikappaleelle huolella ennen ompelua. Kotisilitysraudalla tukikangasta kannattaa painaa tovi, jotta se tarttuu kunnolla kiinni.

2. Taita huivikappale leveyssuunnassa kahtia, ompele toinen pää sekä pitkäsivu 0,5cm -1cm päästä reunasta. Tee samoin myös lenkkikappalelle ja nauhakappaleelle. Muista jättää toinen pää ompelematta kääntämistä varten.

3. Käännä kappaleet oikein päin.



4. Silitä huolella. Sauman on tarkoitus jäädä aivan taitteen harjalle tai millin (parin) verran plastronin toiselle puolelle (joka ei jää näkyviin).

5. Ompele kääntöaukko kiinni käsin tai koneella millin päästä reunasta kankaan värisellä langalla.

6. Laskosta huivikappale kolmella laskoksella. Ompele laskokset kiinni huivikappaleen keskikohdasta. Älä silitä!

Huivikappaleen laskokset

7. Laita lenkkikappale keskelle huivikappaletta niin, että laskokset jäävät lenkkikappaleen sisään. Lenkkikappaleen pidempi häntä jää ulospäin.

Lenkkikappaleen kiinnitys.

8. Ompele lenkkikappaleen hännät yhteen, älä kiinnitä lenkkikappaletta ja huivikappaletta ompeleella yhteen.

9. Pujota nauhakappale lenkkikappaleen lenkistä. Nyt kaikki kolme kappaletta ovat yhdessä, mutta irrallisina. Niitä ei missään vaiheessa ommella yhteen vaan osasten tulee päästä liikkumaan.

10. Asettele huivikappaleen päät päällekkäin silmääsi miellyttävällä tavalla. Ompele koristenappi kiinni. Koristenapille ei ole olemassa määrättyä paikkaa, mutta kannattaa katsoa, että kiinnityskohta on riittävän ylhäällä, jotta lenkkikappaleen häntä ei näy liikaa.

11. Tarkista nauhakappaleen pituus. Lyhennä tarvittaessa.

12. Kiinnitä nauhakappaleen päihin hakanen/painonappi. Päälle pukiessa kiinnitysmekanismi on tarkoituspyöräyttää lopuksi lenkkikappaleen sisään piiloon.


Napin kohdan mallailua nuppineulalla.


ps. Lisään vielä kuvia valmiista plastronista (ilman miestä), jahka saan otettua niitä!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Loppuunmyyntien iloja ja suruja

Ihanainen, kehumani, Silkkivillan liike Hirvaskankaalla lopetti. Kiitos anoppini, sain tiedon liikkeen lopettamisesta ajoissa ja ehdin viimeisen päivän penkojaisiin keräämään alennuksesta kaikkia ihanuuksia. Matkaan tarttui melko paljon opiskelijabudjettiini nähden, mutta toisaalta, onhan tuo opintolainahakemus jo vetämässä pankilla...

Käsittääkseni Silkkivillan nettikauppa kuitenkin vielä jatkaa toimintaansa ja uudistuu syksyn aikana.



Ylimpänä: Katia Peru (40% villa, 40% akryyli, 20% alpakka)
Oikeassa laidassa: Katia Inca (53%villa, 47% akryyli)
Keskellä ja vasen alanurkka: Snappy Ball (100% puuvilla)
Vasemmassa laidassa keskellä: Silkkivilla Lydia (100% villa)

Silkkivillan Lydia on ihanaa värjäyslankaa. Tästä kerästä tulee varmaankin punaista veriseitikillä
Oi, mitä värisävyjä!
Aina minä ostan kirjavia lankoja, vaikken osaa mihinkään liukuvärjättyyn pukeutua. Pitäisikö laittaa kirjahyllyyn koristeeksi?
Samaan aikaan Kauppakeskus Spektristä lopetti myös eräs kenkä- ja vaatekauppa.
Sieltä tarttui matkaan tällaiset ihanuudet, sekä läjä kengän pohjallisia (tavalliset ja lämpöpohjalliset).