tiistai 28. elokuuta 2012

Terveisiä kengissä

Meidän pieni Silli-neiti on ahkera tyttö aiheuttamaan kotona kaaosta ja epäjärjestystä. Yleensä matot eivät pysy suorina eivätkä kengät kenkätelineessä - eteisestä puhumattakaan. Yleensä aamuisin eteisestä löytyy vain toinen kenkä, toista on hyvä hakea makuuhuoneen tai keittiön puolelta.

Paitsi, että kengät ovat yleensä hieman hukassa, löytyy niistä yllätyksiäkin. Mr. T on saanut liian usein kokea pussinsulkijoita (lempilelu) kengissään. Minulle sentään jätetään vähän pehmeämpiä terveisiä. 

Eilen ehdin piipahtamaan ehkä vartin verran kotona ennen kauppaan lähtemistä. Jo sinä aikana ehdittiin terveiset jättämään. Jo aikaa sitten kadonneeksi luultu leluhiirikin löytyi vihdoin!



maanantai 27. elokuuta 2012

Työleiri

Terveisiä työleiriltä eli mökiltä Viitasaarelta! Nyt on taas lihakset kipiänä ja kämmenet rakoilla.

Puuhommia, marjojen keruuta, sienestystä, vanhoja Aku Ankkoja, kahvia, saunomista, hyvin nukuttuja öitä ja kasvivärjäystä. Siitä on mökkeily tehty. 



Värjäyspataan pääsi tällä kertaa pihlajaa ja 150g Seiska Veikkaa. 


Kukas se siinä?


Aamulla seitsemältä.

perjantai 24. elokuuta 2012

Perjantaiaamun ihmeellinen maailma

Alan saavuttaa korttien askartelussa taas kyllästymisvaiheen, yleensä se ei kestä kuin hetkisen (jokusesta viikosta kuukauteen) ja ilmenee vakavana inspiraation puutteena. Nytkin on paljon ideoita liittyen leimoihin ja kuvioihin tai pelkästään taustoihin, mutta ne kaksi asiaa eivät oikein kohtaa. Laatikkoon on alkanut kertymään kasa puolivalmiita kortteja, mikä ei ole hyvä. Korteista lienee hyvä pitää nyt hetkinen taukoa ja yrittää keskittyä muihin asioihin (vaikka kouluun! Deadlinet kuun lopussa lähestyy uhkaavasti!).


Onneksi äitin synttärikorttiin vielä riitti virtaa ja ideoita. Ensimmäinen kerta, kun käytän kultaista kohopulveria, vaikka sitä on ollut varastoissani jo hyvä tovi. Jotenkin metallit ovat minulle kauhean vaikeita käyttää - liikaa blingiä.


Taannoin, ystävän muuton aikoihin tuli käytyä ystävän kanssa Kodin Terrassa katselemassa tapetteja. Mikä askartelijan onni, että tapeteista saa ottaa pieniä näytepaloja! :) Pitkään (tammikuusta asti) piti hillota tapettia ennen kuin syntyi tälläinen kortti. Puna-valkoiseen korttiin lisätty kohomusteella pari perhosta ja teksti, muuten tapetti kelpasi sellaisenaan ilman turhia koristeluja korttimateriaaliksi.

torstai 23. elokuuta 2012

Syksyn sävyissä, uusien suunnitelmien kimpussa

Syksy tuli. Ainakin, jos korttieni värimaailmaa on uskominen. 


Vaihteeksi kokeilin taas yksinkertaisemman kortin tekoa. Leimat mustalla musteella, korttipohja, musta paperi ja oranssia kuviopaperia. 


Tämä on ehtinyt jo hetken aikaa hilloutua laatikossa, ennen kuin löytyi sopiva blogipostaus, johon sen saattoi tunkea. Pitää ehkä myöntää, että tuossa oranssi-mustassa paperissa on jotain kiehtovaa, kun olen sitä melko paljon korteissa käyttänyt.

Pitäisi ehkä välillä tehdä jotain muutakin kuin kortteja. Kun on vähän aikaa, niitä on mukavampi tehdä kuin ompelu- tai neulehommia, joihin pitää keskittyä hieman enemmän ja pitkäkestoisemmin. Suunnitelmissa on kyllä tehdä jotain muuta, mutta saa nähdä milloin inspiraatio koittaa.

Inspiraation avuksi menin ostamaan Novitan kokoelman erilaisia isomman puoleisia virkkuukoukkuja (5-10).  Näiden muovisten koukkujen laadusta ja kestävyydestä minulla ei ole pienintäkään tietoa, vain ikävähkö epäilys, mutta eiköhän nämä aloittelevalle urpolle kelpaa erittäin hyvin. Pieniä virkkuukoukkuja minulla on paljon, isoja ei yhtään. Tavoitteena olisi opetella virkkaamaan siis.



Tähän mennessä en ole osannut virkata ja kärsivällisyyteni ohjeiden lukemisen suhteen on erittäin huono. Keväällä yritin tehdä isoäidin neliön (oli tarkka, kuvallinen ja sanallinen ohje), mutta tuloksena sain vain pisaran, kun en osannut tehdä kulmia kunnolla.

Mutta olen menossa viikonlopuksi mökille - aion ottaa ohjeet, langat ja koukut mukaan ja yrittää saada äitin opettamaan virkkausta!

Helppo lihapata

Minä rakastan erilaisia lihapatoja ja kastikkeita. Kotona asuessa niitä tuli syötyä usein, koska isä on varsinainen kastikemestari. Parhaita patoja ja kastikkeita ovat yksinkertaiset, tuhdit, mutta eivät pröystäilevät kastikkeet, joissa tuntuu selkeä suomalaisvaikutus, eikä kastikkeita ole liioilla mausteilla pilattu. Vähän  niin kuin karjalanpata tai vatkuli. 

Näin opiskelijabudjetilla tulee harvoin ostettua mitään parempaa lihaa kuin jauhelihaa, mutta joskus koittaa niitäkin hetkiä, kun on pakko saada hieman lihaisampaakin apetta nenän eteen. Innostuimpas siis tekemään lihakastiketta (vai pataa? kumpikohan olisi kuvaavampaa tälle ruualle?).

Ohje on helppo, koska mitään aineksia ei tarvitse mittailla tarkkaan ja ruuan lopullinen kypsymisaikakin on melkoinen arvoitus. Ruoka haudutetaan kypsäksi kattilassa - lihan pehmentymiseen kuluva aika riippuu mm. lihan laadusta. Kannattaa kuitenkin varata ruuan laittoon aikaa reippaasti, sillä tätä soosia ei voi hauduttaa koskaan liikaa.



Helppo Lihapata

400g nautaa suikaleina
3-4 sipulia 
valkosipulinkynsiä, kokonaisena
pari porkkanaa
vihreitä papuja pakasteesta (½-1 pss)
½-1 lihaliemikuutio
>5dl vettä
mustapippuria/valkopippuria
voita
(suolaa)
(vehnäjauhoja)


1. Pilko sipulit valmiiksi. Sipulia saa olla paljon, sillä se toimii soosin pääasiallisena suurusteena.
2. Laita voita valurautapannuun. Ruskista nauta. (Halutessasi voit tässä vaiheessa lisätä lihaan pari ruokalusikallista vehnäjauhoja suurusteeksi. Ruskista kunnolla.)Siirrä liha kattilaan.
3. Lisää pikkuisen voita. ruskista sipulit. Siirrä lihan seuraksi kattilaan.
4. Lisää pannulle vettä muutama desi (koska pannu on kuuma, kannattaa laittaa isompi määrä vettä kerralla, ei desi kerrallaan). Varo roiskeita! Lisää lihaliemikuutio.
5. Sulata lihaliemikuutio veteen pannulla. Hauduttele ja sekoittele hetki, jotta saat kaikki ihanat maut pannusta irti nesteeseen. Siirrä neste kattilaan ja puhdista valurautapannu. 
6. Lisää kattilaan kasvikset ja mausteet sekä vettä niin, että näyttää hyvältä. Vettä voi lisäillä pitkin valmistusta, jos tuntuu, että nestettä haihtuu liikaa. 
7. Kiehauttele hiljaa (levy 1-2), kunnes liha on pehmeää. Tähän menee helposti tunti, ylikin. 
8. Tarkista välillä kastikkeen maku, lisää suolaa tarvittaessa. 

Kasvisten on tarkoitus hieman hajota kastikkeeseen, joten ei kannata säikähtää, jos ne ovat kadonneet lopullisesti lihan ollessa pehmeää. Jos kasvisten katoaminen häiritsee, niitä voi lisätä vielä sitten, kun liha on pehmeää ja jatkaa hauduttamista, kunnes kasvikset ovat miellyttävän pehmeitä. 

Suosittelen nauttimaan höyrytetyn kukkakaalin ja uusien perunoiden kanssa.

tiistai 21. elokuuta 2012

PDHat

Olipas vihdoinkin aikaa ottaa lisää kuvia myös kesän aikana karttuneesta hattukokoelmasta. Näitä kesähattuloita alkaa olla tällä tytöllä jo useampi kappale!

Kaikki hatut ovat Personal Design Hat Oy:n hattuja. 


Punapäälle punaista!
Punainen Vuokko on hieman erikoisempi tapaus, sillä sitä ei PDHatin mallistossa vaan kyseessä on tilaustyö.


Kirsikka-lippis. Väri lienee todellisuudessa kellanvihreä, mutta minulle tulee aina mieleen hernekeitto.

Hernekeitto on hyvää, ja värikin on täydellinen. Sointuu hyvin uuden punaisen tukan kanssa ;)



Kirsikkaan kuuluu ihana printti.

Tästä hatusta on alkanut tulla kesähattujeni suosikki. Väri on ihana, malli simppelin poikatyttömäinen, printti ihastuttava ja tämä istuu päähän täydellisesti ja pysyy päässä hyvin. Sopii käytettäväksi niin farkkujen kuin hameidenkin kanssa. :)

Kiitos ja kunnia kuvista: Mr. T.

maanantai 20. elokuuta 2012

Kesäkurssien satoa

Vihdoinkin saatiin miehen kanssa aikaiseksi kuvata kesäkurssin korsetti. Ulkona tuntui ja tuoksui jo syksyiseltä, mutta onneksi kuvat näyttävät vielä kesäisen aurinkoisilta todellisesta ilmasta huolimatta!


Korsettikurssilla opettajana toimi sama nainen, joka vetää kurssia myös Jyväskylässä Kansalaisopistolla. Kansalaisopistolla aloittamani korsetti on vieläkin kesken (pitäisi ehkä hävetä), mutta tämä sentään valmistui kurssin aikana niin kuin pitikin. Aikaahan korsetin pykäämiseen oli n. viikko (vajaa 40 tuntia).


Pohjamateriaalina korsetissa on Belle Modestelta tilattua valkoista puuvilla-coutilia. Päällimmäinen kangas on ystävältä saatua vanhaa verhokangasta. Koristenauhat ovat löytö menneen kevään antiikkimessuilta.Edessä plansetti, takana nyöritys ja luut - totta kai - metallispiraalia.  Tämä kulta kuristaa vyötäröltä kevyesti pois n. 8cm. 


Kovinkaan paljoa korsettiani en ole vielä hennonut käyttää, sillä en ole saanut aikaiseksi tehdä sen alle vielä tuubia. Lienee niitä ensimmäisiä asioita, mitä pitää tehdä, jahka koulut taas alkaa ja pääsee paremmille koneille ompelemaan!

Kaikista kuvista kiitos ja kunnia kuuluu Mr. T:lle.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Helmiäistä ja kohopulveria

 Olen kuluneella viikolla ollut erittäin ihastunut Askartelupuoti Piiasta löytämääni kuparin/pronssinsävyiseen helmiäiskartonkiin. Värinä miellyttävä, täydellisen sävyinen ruskea, ja kartonkina juuri täydellisen vahvuista korttipohjiksi. Samoista pohjamateriaaleista on tullut siis väsäiltyä enemmänkin kortteja nyt...





Siskosellain, neiti Diplomi-Maisterilla, oli synttärit kuluneella viikolla. Tottahan toki kortti piti väsätä. Yritin saada historianopiskelijan korttiin hieman menneiden aikojen tunnelmia tuhoamalla yhden vanhan kirjan ja käyttämällä säyseähköjä sävyjä.



Helmiäiskartonkia saa luonnollisesti muissakin väreissä kuin vain ruskeana. Oli pakko kokeilla... öö.. mikähän väri tuo nyt on? Harmaan-turkoosi? No, kuitenkin. Vaikka väri on kiva, en vielä oikein osaa käyttää muita sävyjä kuin tuota ruskeaa.



Päätinpä kokeilla voiko eri värisiä kohojauheita sekoitella. Näissä kahdessa kortissa on valkoista ja hopeista jauhetta sekaisin. Hauskasti kuva tahtoo kadota, mutta tulee näkyviin, kun kääntää korttia valossa. 


Välineurheilulle ei ole tulossa loppua. Hankin tänään vihdoinkin embossaukseen soveltuvan kuumentimen (vai mikähän sen vekottimen oikea nimi onkaan). Hyvästi korttien kuumentaminen hellalla - tervetuloa tasaisempi leimausjälki!

maanantai 13. elokuuta 2012

Välineurheilua

Pidemmän päälle, asiaa kun koittaa tarkemmin ajatella, korttien askartelu tuppaa olemaan melkoista välineurheilua. Jatkuvasti löytää lisää uusia mielenkiintoisia tarvikkeita, leimasimia, papereita jne. joita vaan on pakko päästä kokeilemaan. Ja kohtahan niitä on kaapit melkoisen täynnä. Pitäisi ottaa nyt henkilökohtaiseksi tavoitteeksi, etten osta yhtään mitään tarvikkeita (tai ainakaan papereita ja leimasimia), ennen kuin olen saanut tarvikevarastoa hieman pienemmäksi. 

Tällä viikolla olisi suunnitelmissa, mikäli työ ja koulu vain antavat periksi, askarrella oikein urakkalla. Nyt viime viikon vähäistä satoa esittelyssä. 


Työtoverin synttärikortti syntyi aamulla puoli kuudelta ennen töihin lähtöä. Tässä kortissa näkyy tuon kohojauheen ja hellan yhdistelmän huonot piirteet valitettavan hyvin: paikoin jauhe on päässyt kuplimaan. :(

Leimasin: Tiimari
Koristepaperi: Suomalainen Kirjakauppa
Pitsi: Askartelupuoti Piia
Kohojauhe: Sinooperi



Tuparikortti siskosellein. Tähän korttiin kokeilun uusia tarvikkeita melko runsaasti. Tässä on leikitty useammalla musteella (musta, ruskea, tea dye) sekä värillisillä Stabiloilla. 



 Leimasin: Tiimari 
Musteet: Distress Ink (Askartelupuoti Piia), Versafine (Tiimari), VersaColor (Sinelli)
Pitsi: Askartelupuoti Piia
Koristepaperi: Askartelupuoti Piia
Korttipohja: Askartelupuoti Piia
Helmet: Tiimari/Askartelupuoti Piia

tiistai 7. elokuuta 2012

Kesäiloa!

Kesä on onnistunut jo hurahtamaan jonnekin ilman blogipäivityksiä. Miten ihmeessä voikaan kesällä olla niin kiire, ettei ehdi juuri mitään käsillä nykertämään saatikka bloggaamaan?

Vastaus on joskus hyvinkin yksinkertainen: olen taas onnistunut hamstraamaan liikaa tekemistä. Tämä hamsteri ei näemmä ole tyytyväinen elämäänsä ellei ole jatkuvasti stressaantunut ja kiireinen. Noh, ehkäpä tästä kesästä oppii taas jotain. Tosiaan: töiden ohella minulla on jonkin verran työharjoittelua ja lisäksi kesäopintoja. Ei yksi juttu sitten riittänyt...


Näitä kavereita on alkanut tänä kesänä näkymään vähän enemmän. Suurin osa ihmisistä tuntuu valittavan kotiloista, itsehön rakastan mokomia mönkijöitä. Ehkä pitäisi ottaa vähän mallia näiltä veitikoilta ja alkaa elää hivenen hitaammin.

Olen minä kuitenkin jotain vähän tässä kesän aikana ehtinyt askartelemaan ja tekemään. Alkukesällä osallistuin opintojeni yhteydessä korsettikurssille ja sain korsetin valmiksikin. Tosin sitä en ole ehtinyt vieläkään kuvaamaan, joten en ehkä hypetä siitä sen enempää. Lisäksi olen väkerrellyt jonkin verran kortteja, kun innostuin hankkimaan vähän lisää välineistöä siihen puuhaan.


Sinooperin loppuunmyynti ja mainiot alennukset innostivat minut hankkimaan embossaukseen sopivaa välineistöä. Puhallinta kun en omista, kuumennan jauheet hellan avulla. Hellan levyt ovat ehkä hivenen turhan kuumia tähän puuhaan: liima tahtoo raksahdella välillä irti ja jauhe ei aina sula aivan tasaisesti. Toisaalta tuossa epätasaisessa jäljessä on jotain viehättävääkin.



Kesäiloa -leimasin on FinnStamperilta, perhoset Tiimarista, helmet häämessuilta (Askartelupuoti Pia).


Töissä on ollut aina tapana antaa kortti poislähtijöille. Tänä vuonna jouduinkin korttien tekijäksi, kun kahden kesäpojan sopimukset päättyivät. Toiselle tein tämmöisen keltaisen kortin (ei tämä ko. yksilö, en muistanut kuvata ennen kortin luovuttamista!), toinen sai vanhoista korttikätköistä pinkin tipun, jonka olen esitellyt aiemminkin.

Nyt täytyy mainita, että vähän nuo tiput masentavat. Olen mennyt hukkaamaan kyseisen leimasimen jonnekin (täällä sen on pakko olla jossain kotona!), mutta eipä ole parin kuukauden etsintöjen jälkeen vielä löytynyt. :(