maanantai 24. syyskuuta 2012

Äidin pieni apulainen

Sain isoäidin neliöistä riittävästi rohkeutta virkkaamiseen. Vihdoinkin. Päätin siis aloittaa jo pitkään himoitsemani maton virkkaamisen. Ohjeena totta kai, kaikille tuttu, Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu (pdf). Trikookudetta mattoon tuli hankittua Poppelista 2,3kg, mutta nyt alkaa vaikuttamaan siltä, että ei ehkä riitä...


Yllättäen vyyhtiä keriessä ja virkatessa olen aina saanut apua neidiltä, jolla on aina omat koukut mukanaan. Ja totta kai apurin piti päästä mukaan kuviinkin - kissatalouden sääntö nro 1: jos laitat jotain uutta lattialle, sen päälle pitää heti mennä istumaan. 


Ja miten voi olla noin omahyväinen ilme?


Olen toki tehnyt muutakin kuin kiusannut kissaa. Tulipas viime viikolla neulottua ex-pomolle sukat. 

Koko: 44
Lanka: 7 veljestä.
Menekki: alle 150g
Puikot: 3,5
Ohje: Novitan Sukkalehti, Perussukat 7 veljestä

lauantai 22. syyskuuta 2012

Terveisiä keramiikkakurssilta!

Olen tunkenut itseni taas Kansalaisopistolle erilaisille kursseille. Rakastan käsillä tekemistä ja on ihanaa päästä kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Tänä syksynä olen väsäämässä keramiikka, nypläämässä Anopin kanssa sekä tutustumassa hopeasaven saloihin. <3

Kaikista ihanista kursseista on alkanut vasta keramiikkakurssi. Muut kurssit ovatkin lyhyempiä (muutamana viikonloppuna), keramiikkaa on säännöllisesti joka viikko ja se jatkuu myös kevään puolella. Keramiikkaa on mennyt nyt 3 kertaa - kuvat on otettu toisen kerran töistä. 


Materiaaliin tutustumistyönä tehtiin kukkopilli.
Tai no - eihän tuo kukko ole, mikälie pönttö tirppa. Lajintunnistus on hivenen haastavaa...


Tämä toveri soi mollipainotteisesti. 
Käytettynä savena Raku.


Intohimona napit ja korut.

Säännöllinen koko on aikaansaatu piparimuotin avulla. 

Raku-savesta tehtyihin nappeihin on kaulittu pitsikuvio. Luvassa on myös kasvikuvioista keramiikkaa.

Tarkoituksena olisi käyttää näihin vielä enkoopia (engobe -> raakapolton aikana käytettävä väripigmentillistä keraamista lientä) ja lasitetta, jotta kuvio nousisi värityksen avulla paremmin esiin. 


En malta odottaa ensi viikkoon. Olen rakastunut saveen. Olen käyttänyt lähinnä raku-savea, sillä pidän sen karkeudesta, mutta odottaa minua vielä 10 kiloa erittäin sileää ja vaaleaa dreija-saveakin. <3

tiistai 18. syyskuuta 2012

Maailman helpoin pitsipipo

Ystävä kaipasi pipoa. Kesken luennon ja tehokkaan neulomisen vierestä kuului supatusta, että voisiko pipoon (jota juuri neuloin) saada jotain reikiä. No tehdään sitten jotain yksinkertaista pitsiä. Kiitos äkillisen pitsin keksimisen, meni luento ja läksyjen tehtävänannot ohi, mutta syntyi hauska nyppy-reikä-pipo maailman yksinkertaisimmalla pitsillä.

Tällaiseen pitsiin lienee internet täynnä ohjeita, mutta kirjoitanpas sen itsekin ylös, jos tästä jollekulle toiselle voisi jotain iloa olla.

Lankana toimi Novitan Tiina, menekki n. 1 kerä. Tiinan ihastuttavan olomuodon takia pitsiin syntyi nyppyjä ilman, että niitä tarvitsi mitenkään erityisesti tehdä. 

Silmukkamäärän olisi suotavaa olla neljällä jaollinen. Tai sitten joutuu muuttamaan resorireunaa hieman.



OHJE MAAILMAN HELPOIMPAAN PITSIPIPOON

Lanka: Novita Tiina
Puikot: 4,5mm
Silmukoita aloittaessa: 76

Neulo 2o2n resoria haluttu senttimäärä. Mallipipossa n. 4cm.
Jaa viimeisellä 2o2n kerroksella silmukkamäärä neljällä ja laita silmukkamerkit.

Tee resorireunan jälkeen yksi kerros sileää. Lisää kerroksen aikana jokaisen silmukkamerkin kohdalla 1 silmukka (yhteensä kerroksella siis 4 silmukkaa lisää) neulomalla sama silmukka kahdesti oikein. Voit poistaa silmukkamerkit kerroksen aloitussilmukkamerkkiä lukuunottamatta. Silmukoita on nyt 80.

Aloita pitsi. Pitsin malli on yksinkertainen: ensimmäinen kerros koostuu vain langankierroista ja kavennuksista (nosta 1s puikolle, neulo seuraava s, vedä ensimmäinen s neulotun silmukan yli). Yhtä pitsikerrosta seuraa aina kerros sileää neuletta.

Neulo pitsiä n. 17cm. Viimeisellä pitsikierroksella (sileää) voi lisätä taas neljännessilmukkamerkit (20s välein) avuksi kavennuksia varten.

Kavennukset tehdään joka toisella kerroksella,  kaikki kerrokset ovat sileää neuletta. Joka kerroksella kavennetaan yhteensä 8 s. Silmukkamerkki jää aina kavennusten väliin (ks. kuvio). Kavenna, kunnes jäljellä on 8s. Pujota lanka silmukoiden välistä ja päättele.



Kiitokset urhealle mallille!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

P*skarteluhaaste



Tämä kortti kuuluu oikeastaan samaan kategoriaan edellisen postaukseni kanssa - kortteja lapsille ja lapsenmielisille. Ajattelin kuitenkin osallistua tällä P*skarteluhaasteeseen, joten siksi erillinen postaus. Haasteen aiheena on tällä kertaa "aakkostarrat, kirjaintarrat, tarrat, joissa on kirjaimia". Kirjainten - sanojen - tuottamiseen hyödynsin dymoa.

Tämä kortti on hyvissä ajoin tehty synttärikortti kummipojalle <3


Kortteja lapsille ja lapsenmielisille

Olen edelleenkin melkoisen ihastunut FinnStamperiin. En ole vielä niin paljoa harrastellut leimasinten parissa, että osaisin kunnolla sanoa ovatko FS:n leimasimet oikeasti laadukkaita, mutta minulle ne toimivat ainakin todella hyvin. FS:n omien akryylileimasinten valikoima on melkoisen hyvä, hinnat eivät ole kovinkaan pahoja ja leimasimet tulevat nopeasti kirjeessä. Tykkään. Tällä kertaa tilauksen joukossa oli yllärileimasinkin. 



Tilauksen tärkeimpiin tuotteisiin kuului nalleleimasin. Tunnen hyvin vähän lapsia, mutta kaipa tuntemilleni kolmelle muksulle pitää myös joskus tehdä kortteja. :)

Nalle on väritetty akvarellikynillä. Olen vihdoinkin iloinen, että löysin jonkun tavan käyttää leivospapereita - tähän asti olen vain hillonnut niitä laatikossa osaamatta käyttää.


Tämä kortti oikeastaan ei mene edes lapselle, vaan hyvälle ystävälle synttärikortiksi - taitaa kuulua sitten niihin lapsenmielisiin ihmisiin ;). FinnStamperilta tilattu leppis on saanut vähän väriä akvarellikynillä ja silmät hopeatussilla. 

perjantai 7. syyskuuta 2012

Parasta AMK-opiskelussa...

Ja aivan parasta korkeakouluopiskelussa on: 


ystävän kanssa...

 ... kahvinjuominen JAMKO Caféssa


....kera käsitöiden. 

Tämän repeämisen kameralle tallensi Sanna Koo.


Isoäidin neliöitähän siellä kahvilla taidettiin tällä kertaa päätellä! Suurin osa puretuista neliöistä on nyt virkattu takaisin, mutta vielä on hyyyyvin monta neliötä tekemättä. Ehkäpä neliöt siirtyvät hetkeksi tauolle,jotta pääsee syntymään lisää jämälankanöttösiä virkkuuprojektia varten. :)

tiistai 4. syyskuuta 2012

Paljon iloa tyhjästä

Joo-oh. Taannoinen iloni isoäidin neliöistä oli ennen aikaista. Luulin käsittäneeni ohjeet suunnilleen oikein, kunnes minulle kerrottiin miten saisin neliöistä vieläkin siistimpiä. Erinäisistä vastalauseista huolimatta päätin purkaa neliöt ja virkata kaikki uudelleen entistä nätimmällä tyylillä.

Rumalla tavalla olin ehtinyt virkata tarkalleen 43 neliötä. Nyt niistä on enää purkamatta 25, valmiita sieviä neliöitä tämän päivän luennon ja kokousten aikana ehti valmistua 20 kappaletta. Onneksi ystävät auttoivat luennoilla valmiiden vanhojen lappusten purkamisessa. :)

Tällä tahdilla saan huomenissa varmaan kaikki tai ainakin suurimman osan vanhoista lappusista purettua ja virkattua uudelleen. Alkaakin vähän kyllästyttää. Ehkä kohta täytyy pakertaa välillä jotain muuta - neuloa vaikka peukalot keskeneräisiin lapasiin, jotka löytyivät lankakorin pohjalta. :)

maanantai 3. syyskuuta 2012

Opettelua

Olen aina vihannut isoäidin neliöitä. Niissä on vaan jotain aivan käsittämättömän kamalaa ja ällöttävää. Tekopirteää ja teennäistä. Ehkä se on se yleisin värimaailma: riemunkirjava. Liian usein näkyy jämälankanöttösistä koottuja torkkupeittoja, joiden värit eivät sovi yhteen ja silmiin ja sieluun alkaa vain sattumaan liikaa. EIH! Aivan hirveää, kamalaa ja järkyttävää.

Ja mitä minä menen itse tekemään: opettelemaan isoäidin neliöiden virkkaamista. Mahdan olla päästäni vialla. 

Tosin tällekin toiminnolle on selityksensä:

1) Epäilen isoäidin neliöiden olevan helpoimpia mahdollisia virkattavia asioita, joten siitä lienee hyvä aloittaa virkkaamisen opetteleminen. Todelliset tavoitteeni ovat paljon kunnianhimoisempia ja suuruuden hullumpia. Kuten aina. 

2) Minulla on aivan älytön määrä lankoja, pieniä keriä, isoja keriä, jämälankanöttösiä jne, joista pitäisi päästä eroon. Enkä jaksa enää neuloa loputtomasti raidallisia lapasia tai pipoja. Toisekseen osa värjätyistä langoista on rautavihtrillin karhentamia, eikä oikeastaan tuntuisi edes kivalta lapasissa tai pipoissa.

3) Haluan uskoa (ainakin nyt projektin aloitettuani), että kasvivärjätyistä langoista voisi tullakin ihan nätti isoäidin neliöistä tehty torkkupeitto. Ainakin, kun yrittää pysyä hillityimmissä sävyissä. Päätin käyttää tähän ainoastaan erilaisia ruskean ja vihreän sävyjä - jääkööt keltaiset ja punaiset odottamaan jotain muuta puuhaa.





Tällä hetkellä neliöitä taitaa olla tehtynä 40-50 kappaletta. Ei niistä vieläkään peittoa synny, laskeskelin, että peittoon tarvitsisin ehkä 180 neliötä.. Eli virkattavaa riittää. Onneksi ei taida olla huolta, että langat loppuisi kesken.

Lankoina käytän vuosien saatossa kasviväreillä värjättyjä lankoja. Epäilen, että tummempien sävyjen joukkoon on saattanut lipsahtaa jokin ei-itse-värjättykin nöttönen, mutta ainakin 99% langoista on itse värjätty.  Langat ovat pääasiassa 7 veljestä, mutta joukossa on myös Nallea ja jotain muuta satunnaista lankaa, jonka merkistä minulla ei ole enää tietoa.

Vähän odottelen jo innolla, että peitto joskus valmistuu: olisi kiva, jos tästä tulisi edes siedettävän näköinen. Toisaalta... en ole vielä päätellyt yhdenkään tilkun lankoja, ja 180 tilkun päätteleminen ei kutkuta yhtään...