Tuntuu, että Jyväskylä ja Jyväskylän historia on ollut viime aikoina tapetilla. En tiedä onko näin aivan valtakunnallisessa lehdistössä asti, mutta kyllä aina Jyväskylässä ja Keski-Suomen alueella on tuntunut kuohuttavan jonkin verran.
Ensimmäisenä asiana Jyväskylästä puhuttaessa täytyy muistaa mainita
Toivolan Vanha Piha. Olikohan Kotiliesi tai joku muu vastaava lehti mainosti kannessaan tässä taannoin kuinka Käsityöläispiha on Jyväskylän ylpeys. Toisinaan kuulee puhuttavan myös siitä, kuinka hieno matkailukohde tämä käsityöläiskortteli on Jyväskylässä ja kuinka se vaalii käsityöperinteitä ja Jyväskylän historiaa.
Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole yhtään mitään Vanhaa Pihaa kohtaan. Vanha Piha on ihana paikka ja käsityöyrittäjät tekevät paikasta todella suloisen ja sympaattisen. On mahtavaa, että tässä kaupungissa vaalitaan edes jotain vanhaa, kaunista ja arvokasta. Siitä noussut keskustelu on vain jokseenkin naurettavaa.
Toivolan Vanha Piha kunnostettiin nykyiseen käyttöönsä vasta hetkinen sitten. Osa tontilla olevista taloista ei alkujaan edes kuulunut tontille - juurikin nämä kaksi museon omistamaa käsityöläispihaan on siirretty muualta. Käsityöläistalojen pelastuminen itsessään on Jyväskylässä ihme - keskustan kerrostalojen rakentamisen aikaan lähes kaikki puutalot tuhottiin ja nämä kaksi käsityöläistaloa siirrettiin jostain ihmeen syystä museon omistukseen ja dumpattiin keskusta-alueen ulkopuolelle, syrjään, pois näkyvistä. Ajan ollessa kypsä, ja kun koko muu puutalo keskusta on tuhottu, talot oli hyvä siirtää yhdelle niistä harvoista säilyneistä vanhoista tonteista ja muuttaa matkailukohteeksi.
Jokseenkin Jyväskylän ylpeys ja käsityöläiskortteli ovat silti liioittelua. Tuntuu siltä, että Jyväskylä jostain syystä haluaisi kilpailla asiassa Tampereen ja Amurin käsityöläisalueen kanssa. Tosin Jyväskylällä ei siihen suuntaan ole mitään rahkeita - todellisuudessa meidän "käsityöläiskorttelimme" on kooltaan vajaa 1/4 korttelia. Ja mitä perinteistä on hieman teennäisesti rakennetulla käsityöläispihalla, jonka talot ovat kerätty sieltä täältä ja yhdistetty tällaiseksi pihaksi.. odotahan.. vuosi sitten?
No, Vanha Piha on kuitenkin erinomainen osoitus siitä, kuinka nykyään Jyväskylä yrittää kunnioittaa historiaansa. Tuhottuaan lähes kaikki vanhat puutaloalueensa kokonaan.
Kävin viime viikolla Keski-Suomen museossa vierailulla koulun puitteissa (taas) ja tuli pyörähdettyä Jyväskylä-näyttely läpi. Esitelmöitsijä kertoi mukavasti Jyväskylän vaiheista, käsityöläisten merkityksestä kaupungille (selkeästi ajankohtainen aihe) ja koulujen merkityksestä Jyväkylän kehitykselle (toinen ajankohtainen aihe). Huomattavaa minusta koko luennossa oli, että luennoitsija tuntui painottavan sitä, miten vähän Jyväskylä tuntuu arvostavan vanhoja rakennuksiaan ja historiaansa. Kun kokonaisia vuosikymmenten rakennusperinteitä on tuhottu. Eräs opiskelutoverini oli sitä mieltä, että kehitystä ei voi olla, jos ei pureta vanhaa pois tieltä.
Mutta Jyväskylän kohdalla tuntuu olevan enemmän kyse siitä, että mitään historiaa ei voi olla, koska kehitys tuhoaa
kaiken vanhan. Hyvänä esimerkkinä on Tourulan vanha puutaloalue, joka tuhottiin 70-80-luvuilla käytännössä kokonaan. Nykyään kyseisellä alueella on pari kerrostaloa, hivenen teollisuutta, huonekalukauppoja ja... pusikkoa. Eli puutaloalue tuhottiin, jotta saatiin aikaiseksi ruma ryteikkö?
Kaikki tämä valitukseni pikku hiljaa siis johtaa seuraavaan vanhan tuhoamista käsittelevään aiheeseeni, joka on ainakin minut tehnyt viime aikoina sangen surulliseksi: Jyväskylän Lyseon lukion lakkauttamiseen.
Anteeksi, eihän sitä Lyseota lakkauteta, se vaan siirretään samaan toimitilaan Voionmaan lukion ja Harjun lukion sekä Harjun ammattikoulun kanssa. Kyllä sen nimi vielä säilyy. Mutta jotenkin on vaikea kuvitella, että lukiot säilyttävät enää itsenäisyyttään tai persoonallisuuttaan moisen muutoksen jälkeen. Vaikkei nykyinen Lyseon rakennus olekaan alkuperäinen koulurakennus, niin nykyään ne seinät ja luokkatilat valitettavasti personoituvat Lyseoon melko vahvasti. Ei voi olla Lyseo, jos ei toimi siinä rakennuksessa, niillä arvoilla ja vallitsevalla persoonallisuudella.
Lyseon rakennus on onneksi suojelukohde, jota kaupunki ei voi purkaa. Mutta jonka se voi jättää mätänemään paikoilleen, kuten niin monet muutkin suojelukohteet. Ei olisi ensimmäinen suojelukohde, joka jouduttaisiin peittämään lakanoin ja asettamaa käyttökieltoon jokusen ajan päästä vain siksi, että on hengenvaarallinen ja romahdusvaarassa...
Kaikesta tästä valituksesta tekee mieleni enää sanoa: elän kaupungissa, jota häpeän.
Kuva alkuperäisessä yhteydessään
täällä.