torstai 17. marraskuuta 2011

Karkkimekko

Serkun tyttö täytti menneenä viikonloppuna 2 vuotta. Oli pakko tehdä jotain synttärisankarille lahjaksi. Mekko oli kutkutellut mielessä jo pidempään, kun luokkakaveri neuloi tyttöselleen syksyllä koulun luennoilla mekkosen. Röyhkeästi päätin tehdä saman mallin, ja kyselin vielä neuvoja mekon muokkaukseen. Tunneilla toisten töitä katsellessa tulee hyvin usein päädyttyä myöhemmin testaamaan itse samoja malleja...

Maxi Top/Dress (Knitting Adventures)

Koko: 2-3 vuotta
Lanka: Novita Puro Batik (100% akryyli)
Menekki: (selviää vaa'an löytymisen myötä)
Puikot: 3,5

Kunnia puhvihihoista menee SannaKoolle. Jätin neulomatta SannaKoon tapaan nurjat raidat, pelkkä sileäneule vaikutti kivemmalta. Levennykset tuli tehtyä oman pään mukaan, kun en jaksanut seurata ohjetta.

Maxi Topin idea on todella simppeli, ja sitä on mukava neuloa. Lapsen päälläkin mekko näyttää ihan somalta. Puro Batikia täytyy lankana kehua: huolimatta 100% muovisuudestaan sitä on todella miellyttävä neuloa ja lankaan on todella saatu hieno puuvillan tuntu. Mikäli värit eivät olisi niin... äiteliä ja lapsenomaisia, voisin neuloa joitain vaatekappaleita siitä itsellenikin.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tunnustus



Sain Maijalta (Maijan violetinsävyinen käsityönurkkaus) tällaisen tunnustuksen. Kiitoksia valtavasti! :)

Tunnustuksen saajan täytyy tehdä neljä seuraavaa asiaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

1. Juon kahvini useimmiten haaleana tai kylmänä.
2. Kaikkeen teehen sopii maito ja sokeri. Menee kyllä ilmankin.
3. Jätän asioiden tekemisen usein (lähes aina) viime tippaan. Vaikka olisin osannut aloittaa tekemisen ajoissa, jotain jää aina viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti tehtäväksi.
4. Minusta tuli eilen kummitäti pienelle pojalle.
5. Meinaan usein myöhästyä koulusta siksi, että juutun kirjoittamaan blogipäivityksiä.
6. Rakastan koulua.
7. Aloin juuri neulomaan sukkia - pitkästä aikaa. Edellisistä on kymmenen vuotta.
8. Minulla on oma kengurupallo, nimeltänsä Olavi. Silloin kun on paha mieli, piristän itseäni Olavin avulla.

Tunnustuksen laittaminen eteenpäin on tällä kertaa aika haastavaa, sillä tunnustus on kiertänyt jo aika monissa blogeissa. Mutta olkoot 8 tällä kertaa vain kolme:

Ba-dam-tss Ainoa musiikkiblogi, jota jaksan lukea. Monipuolinen ja innostava blogi.
Kerttu ja Korento. Suloisia käsitöitä. Kaiken kaikkiaan blogi vain on herttainen ja mukava seurata.
Cute & Cool creations -blogin löysin vasta ja rakastuin heti.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Joulukorttien postitusaika lähestyy

Joulun lähestyy melkoisen kiivasta tahtia. Vastahan joulu oli - miten se nyt taas voi tulla. Käsittämätöntä, että kohta eletään jo marraskuun puoliväliä.

Toisaalta ihanaa, että joulu tulee - pääsen hyödyntämään askarteluintoani oikein kunnolla. Nyt on hallussa häiden takia kaikkien sukulaisten osoitteetkin, niin ei voi jättää kortteja lähettämättä osoitteettomuudenkaan takia. :) Tällä kertaa tosin olen valmiiksi niin fiksu, että teen kortit sellaiseen kokoon, ettei tarvitse itse ruveta kirjekuoria tekemään...

Tarvikkeet:
- piparinruskeaa kartonkia
- teellä värjättyä paperia (hääkorttien jäämiä)
- suikale kuviopaperia (Suomalainen kirjakauppa)
- punaisia siemenhelmiä
- kaksipuoleista liimakalvoa
- lankaa helmien kiinnittämiseen
- liimaa

Tarvikkeet:
- punaista kartonkia
- teellä värjättyä paperia
- pitsinauhaa
- tonttuja (Tiimari)
- liimaa
- liimakalvoa

Tarvikkeet:
- punaista kartonkia
- teellä värjättyä paperia
- satiininauha
- tonttuja (Tiimari)
- liimaa

Tarvikkeet:
- punaista kartonkia
- teellä värjättyä paperia
- pitsinauhaa
- tonttuja (Tiimari)
- liimakalvoa
- liimaa

tiistai 8. marraskuuta 2011

Häähässäkkä - ei vieläkään ohitse!

Häistä on kulunut kohta kolmisen kuukautta, emmekä ole vieläkään saaneet kiitoskortteja postiin. On ollut hivenen kiirettä koulussa ja unohtunut asioita tässä välillä... Mutta enää
kortteihin tarvitsee kiinnittää kuvat, niin ne ovat valmiit. Ja tehdä kirjekuoret, koska kortit ovat hieman liian isoja C6-kuoriin, mutta aivan liian pieniä C5-kuoriin...

Mutta tällaisia kortteja posteljooni pääsee toivottavati ensi viikolla viemään vieraille.




Osa tarvikkeista oli kutsukorteista ylijääneitä (teellä värjätty paperi, organza, sydäntarrat, 2-puoleinen teippi), osa oli samoja, mutta piti vain hankkia hieman lisää (liimakalvo, liima, satiininauha) ja osa oli ihan näitä kortteja varten hankittu (valokuvakulmat, punainen kartonki, kiitos-tarrat).

torstai 3. marraskuuta 2011

Amsterdam

Lokakuussa oli pidempi tauko, jolloin ei tullut postailtua mitään uutta blogiin. Ei johtunut siitä, etteikö olisi ollut mitään kerrottavaa vaan siitä, että minulla oli kamala kiire enkä ehtinyt/jaksanut siirtää kuvia kamerasta tietokoneelle ja kirjoittaminen ilman kuvia on hieman... tylsää. Kiire on osittain johtunut koulusta, osittain syyslomasta, jonka vietin Amsterdamissa ystävien kanssa.

Amsterdamissa tuli irtauduttua koulukiireestä todella perusteellisesti. 5 päivään en edes ajatellut koulua. Minulla ei ollut läksyjä, läppäriä eikä edes neuleita mukana. Tekemistä riitti ilmankin.

Muutaman päivän aikana käveltyjä kilometrejä tuli kymmeniä. Enimmäkseen tuli haahuiltua ympäri keskusta-aluetta, syötyä kaikkea mahdollista, juotua teetä ja napsittua valokuvia. Nähtävyyksiin ei juuri tullut tutustuttua: kaupungissa kokonaisuudessaan oli nähtävää aivan riittävästi. Hamppumuseo oli ainut erityinen paikka, missä tuli käytyä.

Pahoittelen, että postaukseen tuli näin hirmuinen määrä kuvia. Kuvanlaatu on heikohkoa, koska matkassa oli miehen huonompi kamera.

Toivottavasti kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Teen ja kahvin kanssa sai aina jonkin keksin tai karkin.

Amsterdamissa kahvi oli lähes aina pahaa. Suodatinkahvia sai hostellissa ja se oli hyvää, mutta kahviloissa kahvi oli hirveää ja kupit kamalan pieniä. Maitoa sai minimaalisen vähän. Oli helpompaa juoda reissussa enemmän teet ja nauttia kahvista enemmän vasta kotiin palattua.

Jostain syystä reissussa kaikki tee tuli juotua ilman sokeria, eikä edes irvistyttänyt.

Chocolate Slut. Maailman täydellisin suklaakakku. Retken päihdyttävin kokemus ja paras makuelämys. Makunystyröiden orgasmi.

Sulaa, tummaa suklaata, pekaanipähkinöitä ja jotain kirpeitä marjoja. Kermavaahtoa. <3

Hostellissa oli ilmainen aamupala. Maapähkinälevitettä, suklaalevitettä ja marmeladia vehnäpaahtiksella. Joka päivä, 5 päivää. Jotenkin perjantaina ei leipä meinannut enää maistua.

Dragon City. Paistettuja nuudeleita ja kanaa. Parhaat paistetut nuudelit ikinä: täydellinen rakenne, mukava paahteinen maku, mieto kastike.

Chinatownissa tuli käytyä syömässä sushia.

Olin aiemmin suhtautunut hyvin epäillen sushiin ja raakaan kalaan. Tämä kokemus ei ainakaan auttanut minua pääsemään yli epäilyksistäni. Kala oli enimmäkseen mautonta, palat tukalan suuria ja varsinkin mustekala meinasi aiheuttaa suuruudessaan ja kumimaisuudessaan yökkäystä. Maussa siis ei varsinaisesti ollut vikaa, koossa ja rakenteessa enemmänkin.

Pienet makit osoittautuivat ihan hyviksi, kun niitä pystyi syömään koon puolesta ihan hyvin. Ehkä täytyy joskus kotona kokeilla pikkuisia palleroita ja testata vaikka graavilohella, niin saa jotain makuakin. :)

Mao's -kasvisravintolan falafel-pitaleipä. Salaattia sai tunkea itse falafelien kaveriksi niin paljon, mitä tahtoi. Kaikki tuo vihertävä ja punertava kastike osoittautui ensimmäisellä haukkauksella tuliseksi. Hyvää, mutta niin kivuliasta.

Opin, että falafelit on hyviä. :)

Nämä pehmot jäivät kauppaan, mutta poikkeuksellisen laaja valikoima erilaisia pingviinejä! Kaupasta löytyi myös vesinokkaeläin- ja kiivipehmoleluja.

Puukenkiä oli kaikkialla. Yleensä kyllä pienemmässä koossa ja turisteille myytävää rihkamaa.

Amsterdam on erilaisten lintujen kaupunki. Kanaaleissa uiskenteli kaikkea joutsenista albiinosorsiin.

Yksityiskohta katukivetyksessä.

Liskojen puisto. Ensimmäisenä tuli mietittyä, että miten sieltä leikataan nurmi.

Kortti-innostus aluillaan

Joskus ala-asteella tuli tehtyä joulun alla aina paljon kortteja. Silloin niitä tehtiin koko luokan voimin koulun joulumyyjäisiin. Jotenkin kummasti ala-asteen jälkeen askarteluinto katosi jonnekin tai sitten oli vain aina liian kiire tehdä kaikkea muuta eikä ehtinyt askarrella enää.

Nyt olen innostumassa korteista taas uudestaan. Kesällä oli hirmuisen mukavaa tehdä kutsukortteja häihin. Kiitoskorttienkin tekeminen olisi mukavaa, jos aikaa puuhalle löytyisi yhtään paremmin. Onneksi yksittäisiäkin kortteja saa joskus askarrella.

Reilun viikon päästä serkkuni pieni poika saa nimen ja minusta tulee kummi. Tuntui siltä, että ei olisi huono idea askarrella jotain pienelle pojalle sopivaa korttia.


Materiaalit:
- 2-osainen luonnonvalkoinen korttipohja (15,5cm x 22cm)
- Kukkakuvioinen vaaleansininen paperi
- Vaaleansininen kartonki
- Puuankka
- Liimaa

Apuvälineinä valmistuksessa tarvitsin lisäksi kynää, viivoitinta ja saksia.

Kortista puuttuu sisältä vielä runo, kun en ole löytänyt mitään sopivaa. Inhoan mielettömän paljon kaikki riimillisiä lastenloruja ja uskonnollisia runoja ja keskustelupalstoilta ja Positiivarien sivuilta tuntuu löytyvän vain sellaisia. Voi olla, että kohta pitää kirjoittaa jotain "Tuollaisenakaan et ole harmiton, mutta odotahan 15 vuotta" (by Mr. T.). Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

Edit 12.11.2011.

Tällainen kortin sisäpuolesta sitten tuli. Mr. T:n mainio ehdotus ei päässyt tekstiksi vaan onneksi netistä löytyi Tommy Tabermannin runo:

Sellaista se on syntyminen.
Niin kuin lähtisi
sissinä vuorille.