tiistai 26. helmikuuta 2013

Hääpitsi taas käytössä

Lupaan, että näiden lätysköiden jälkeen en taas hetkeen laita yhtään mitään kuvia keraamisista napeista tai koruista. Niitä on tuntunut olevan viime aikoina aika paljon, varsinkin tällaisia samanmuotoisia ja kokoisia... Olen minä muutakin (vähän) keramiikkakurssilla tehnyt, mutta näitä on tupsahtanut vain aivan hävyttömän paljon... :D


Savena taas The Raku. Jostain syystä ruskea enkooppi käyttäytyi uunissa hassusti ja hivenen taisi kuplia. Näin pienistä nippuloista ja nappuloista asiaa ei juuri huomaa, tai se ei haittaa, mutta pitääpä muistaa olla tekemättä ko. enkoopilla mitään astioita...


Hääpuvun jämäpitsit ovat kyllä löytäneet uuden elämän keramiikan puolella. Laadultaan pitsi sopii todella hyvin mishima-tekniikkaan - kaikki langat ja tylli piirtyvät yleensä todella hyvin saveen kuin saveen.


Pitäisi uskaltaa kokeilla värillisiä, läpikuultavia lasitteita enemmän ja peittovalkoista lasitetta, joka päästää pohjaenkoopin värin lävitseen pintaan näkyville... Paljon kokeiltavaa ja mahdollisuuksia vielä! :)

maanantai 25. helmikuuta 2013

Emmo Arpoo


Emmolla on arvonta. Aikaa osallistua on 28.2. asti. Emmolla on myös mielenkiintoisia ideoita skräppäyskurssien suhteen, joten kannattaa käydä muutenkin vilkaisemassa Emmon sivuja.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Askartelua vihdoinkin!

Eipä ole tullut askarreltua sitten joulukorttien. Jotenkin joulukorttirumba aikamoisen koulukiireen keskellä aiheutti väsymistä kortteihin. Toisena syynä askarteluinnon laskemiselle lienee ollut se, että tarvikelaatikkoni on ollut aivan mielettömän sekaisin joulun jäljiltä. Eipä ole innostanut tehdä mitään, kun tavaroitaan ei löydä moisesta sekamelskasta. 

Mutta nyt on laatikko siivottu ja askarteluinto palaamassa. Minua innostaa aina kovasti muiden askartelutyöt ja viime aikoina olen päätynyt todella paljon intoutumaan PiHin töistä blogissa Kuppi teetä. En tiedä, mikä tarkalleen niissä korteissa innostaa, onko ne hulvattomat värit vai hieman erikoisemmat leimasimet, mutta joka tapauksessa: aivan ihania askarteluita. Kiitos innostuksen palautumisesta!

Ekana korttina pienen tauon jälkeen noudatellaan taas yksinkertaista linjaa.


Kortistossa alkoi viime keskiviikkona Suuri Leimasin Rumba. Haaste jatkuu 4.4. asti. Haasteeseen voi osallistua useamman kerran, millaisella tahansa kortilla, jossa on leima. Lisäksi blogissa pitäisi kertoa unelmien leimasimesta, jonka haluaisia. Sponsorina haasteessa toimii Heidin Korttipaja

Unelmien leimasin, huh, hankala keksiä. Näin joskus Sinellissä ihanan koukeroisen kissaleimasin ja siitä asti erilaiset kissat korteissa ovat jääneet vainoamaan ja mietityttämään - en leimasinta sattunut nähtyäni ostamaan, enkä ole sopivaa sattunut sen jälkeen löytämään. Mutta sanotaan, että unelmieni leimasin olisi jollain tapaa taiteellinen ja abstrakti mirri. :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Sukkaraivoa!

Vaikka olen Ravelryssa jo tovin hengaillut, en ole oikeastaan tutustunut siellä ryhmien tai foorumien toimintaan lainkaan. Olen siis hyödyntänyt sivuston helppoutta löytää neuleohjeita sekä ylläpitänyt itseä varten jonkinlaista kirjaa tehdyistä hommista. Mutta nyt, vihdoinkin, jaksoin ottaa selvää ryhmistä jonkin verran.

Löysin ihanan ryhmän, ja ihanan ryhmän keskustelut, ja kuukausittaiset neulehaasteet. Ja totta kai sinne oli tungettava ja yritettävä osallistua. Ja tästä se neuleraivoni tavallaan nyt sitten juontaa juurensa. Olen kahta haastetta aloittanut (helmikuun ja maaliskuun sukkia) ja kumpienkaan kanssa ei ole käynyt kovinkaan onnekkaasti. 

Aloitin liian innoissani maaliskuun perinnesukilla, vaikka niiden aloittaminen olisi pitänyt aloittaa vasta luonnollisestikin maaliskuussa. Noh, työ jäi toistaiseksi kesken ja helmikuun kimppuun. Helmikuun ohjeen tuli löytyä Ullasta ja yritin tehdä Fifiä. Työ ei soveltunutkaan tehtäväksi Magic Loopilla ja minulla kun on poikkeuksellisen lyhyt pinna epäonnistumisen suhteen, niin pitihän Fifi hylätä ja aloittaa uuden ohjeen etsintä. 

Uutta ohjetta ei ole löytynyt, joten on ollut hyvä nykertää ei-sittenkään-maaliskuun -sukkia eteenpäin. 


Puikot: 2,5mm (80cm pyörö)
Lanka: Novita Nalle, 2 väriä

Rakastuin Hiitolan sukkiin niihin törmättyäni. Varren kuvio on todella kaunis ja oikeastaan ohjekin on melkoisen helppo. Silti näidenkin sukkien kohdalla meinasi käydä purkamus siinä vaiheessa, kun huomasin ohjeesta puuttuvan kokonaan kantapään ohjeen. Kantapään kohdalla nämä sukat olivatkin raivokkaasti pari päivää tauolla ennen kuin tartuin Novitan sukkalehteen ja etsin helpoimman mahdollisen kantapään (vahvistettu kantapää) ohjeen itselleni. 

Fiilis on jotenkin koeteltu nyt sukkien kohdalla, mutta yleensä neulominen tuntuukin käyvän helposti eikä ongelmia ohjeiden kanssa ole. Joskus pitää näinkin sitten käydä, ja minun pitää opetella kärsivällisyyttä neuleiden.

Nyt on helmikuun haastetta vartenkin nöyrrytty ja ostettu ihan tavalliset 2mm sukkapuikot. Olen selvästi päättänyt ainakin jotain, siis tehdä sukat ohuesta langasta. Maaliskuun sukkia voinkin miettiä sitten uudestaan maaliskuussa - ehkä toiset Hiitolat, ehkä jotain muuta.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ja vielä lisää sinistä!

Turkoosi hattu ja aiemmin neulottu huivi kaipasivat kaveriksi vielä turkooseja rannekkeitakin. Näin talvella rannekkeiden alla on hyvä käyttää nahkahansikkaita, mutta jahka kevät koittaa, niin eiköhän nämä ihan näinkin pääse ranteisiin.


Ohje: Pauliina Koivula-Rautjoki, Pitsirannekkeet (Poppelin blogi)
Lanka: Drops Alpaca, vaalea turkoosi
Menekki: 34g
Puikot: 2,5 (80cm pyörö)
Silmukoita ohjeesta poiketen 48.




Jos tekisin uudet rannekkeet ilman, että tarkoituksena olisi käyttää nahkahansikkaita alla, saattaisin tiputtaa silmukoiden määrää vielä kuudella... Mutta näin ensikokeiluksi koko sattui melko hyvin. :)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Luukoruja(ko?)

Vaihteeksi jonkin muunkin mallisia keramiikkakoruja kuin ympyröitä. Niin riipukset (ylempi kuva) kuin nappikin ovat kooltaan n. 2,5cm x 1,5cm. Savena käytetty dreijasaveja, musta enkooppi ja kirkas lasite. 



Jostain syystä itsestä nämä ainakin tuntuvat näyttävän enemmän luukoruilta kuin keramiikalta. Dreijasavi on väriltään kermaisan valkoista ja ikään kuin liian sileää tuntuakseen käteen savelta - tai liian karkeaa ollakseen posliinin tuntuista... Hämmentävää savea, kun onnistuu tuntoaistia hämäävään niin hyvin. :)


Viime viikolla jäi opiskelijajärjestötoiminnan takia keramiikkatunnit väliin. On sitten kaksi viikko vain poltellut päästä läträämään savella. Onneksi torstaina pitäisi sitten taas päästä... :D 

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Muistoja syksyltä

Eli kasviaiheisia keramiikkakoruja.

Jännästi nämä on tehty jo syksyllä, kun vielä oli kasveja saatavilla, mutta lasituksessa hieman kesti... Taas minulle tuttuun tapaan. :D

Raaka-aineena taas tuttuun tapaan rakusavi. Rakastan rakua. Savista se on itselleni ehkä mieluisin ja helpoin käsitellä, sen tuntu on mukavan rouhea, ja pidän poltetunkin saven karheudesta. Myös väri on mieleen - kouluaikoina tuli ehkä liikaa käytettyä punasavea, joten nyt kaikki muu paitsi punaiset savet houkuttavat.








perjantai 15. helmikuuta 2013

Kippohia

On Kansalaisopiston keramiikka kurssilla onneksi tullut tehtyä muutakin kuin koruja ja nappeja. Niitä tosin on tullut tehtyä ehkä hivenen liikaa ja yli oman tarpeen, taitaa lätkien määrä alkaa pyöriä jo lähempänä 50 kappaletta...

Kaksi kipposta, molemmat toteutettu "nyhräämällä", eli ei oikein minkään taiteen sääntöjen mukaan, mutjaamalla pienistä saviklimpeistä. Ovat myös ensimmäisiä kipposia, joita kurssilla tein, joten se selittää ehkä yleistä aavistuksen muhkuraista olemustakin. Mutta olen tehnyt rumempiakin asioita. Ehkä näistä kehtaa antaa Sillille kuivaraksuja. 





Musta kippo on tehty rakusavesta nyhräämällä. Kippo seisoo kolmella pienellä nöppylällä. Lasitettu raakapolton jälkeen mattamustalla, mutta nöppylät jätetty lasittamatta, jotta ei poltossa sulanut uunin pohjaan kiinni. 




Punaruskeakippo on myöskin valmistettu rakusta, nyhräämällä. Lasitettu raakapolton jälkeen punaruskealla, kiiltävällä lasitteella. Palleroiden sijaan tämä kippo seisoo kolmella koristeellisemmalla jalalla. Vasta noiden korokkeiden jälkeen aloin miettiä, että näyttävät lievästi rivoilta. Onneksi kurssikaveri lohdutti, että niitä voi ajatella myös kukan terälehtinä. Mutta kuinka monessa kukassa on vain kolme terälehteä!! :´(

torstai 14. helmikuuta 2013

Syrämiä ystävänpäivän kunniaksi!

 Hauskaa ylikaupallista hapatusta! Siis ystävänpäivää.

Nämä korut ja nappi on tullut tehtyä jo viime vuoden puolella, mutta Opistolta kotiin saamisessa kesti hetkinen. Syrän kuvio on painettu askartelutarvikkeeksi tarkoitetulla, valmiilla sydän kuviolla (täällä sitä on käytetty kortissa). Savena yllä rakua, alempi koru ja nappi on tehty dreijasavesta. Jotenkin ihastuttavalla tavalla raakapoltettu dreijasavi muistuttaa luuta. Luumaisuus säilyy tunnussa myös lasituspoltonkin jälkeen.





keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Todisteet

...siitä, että olen ainakin yrittänyt ja kokeillut käpyilyä neulalla TODO:n mukaisesti. 



Oikeastaan tämä on jo hyvin mones kokeilu, mutta ehkä parhaiten onnistunut ja siksi oli oikeutettu pääsemään kuvaan ja blogiin. 

Olen harjoitellut tätä Youtuben avulla, parilla eri vahvuisella neulalla ja useammallakin langalla. Hyvin nopeasti tuli todettua, että neulelangat ja löyhäkierteiset puuvillalangat eivät tähän harrastukseen sovi. Äitiltä onneksi sai ihan ehtaa kalalankaa (6-säikeistä) ja sillä  homma lähti sujumaan jo vähän paremmin. Olen tainnut käyttää kalalangan kanssa neulaa nro 6, joka on aavistuksen liian ohut, mutta seuraava koko olisi jo liian paksu. Pitäisi hankkia virkkauslankaa, niin ehkä jäljestä tulisi vielä parempaa. 

Mutta vielä tässä pitää kehittyä - harjoitella yhdistämään oikeanpaksuinen lanka neula, opetella lukemaan kirjallisia ohjeita, oppia hallitsemaan solmuja/silmukoita tehtäessä niiden kireys sekä ylipäätään työn kiristäminen oikein. Mutta kyllä tämä tästä. Joskus. Ehkä. :D

Ihana harmaus

Törmäsin I Like Grey -blogiin sattumalta. Kyseessä on itä-eurooppalainen (en uskalla veikata maata, kun en ole kauhean hyvä tunnistamaan kieliä) askartelublogi, jossa paperiaskarteluun hauska, hieman erilainen ote. Google Translate kääntää tekstit riittävän hyvin englantiin, joten jotain selkoa blogiteksteistä saa. Tosin, täytyy sanoa, että blogia on silkkaa iloa selailla pelkästään ihanien ja inspiroivien kuvien vuoksi.

Itselläni on askartelufiilis ollut joulun jälkeen hukassa, mutta ehkä se tästä alkaa taas pikku hiljaa löytyä. Pitäisi ruveta taas muutenkin ahkerammin lukemaan askartelublogeja - toisten työt innostaa aina haluamaan tehdä jotain itsekin. :)




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Jyväskylä ja YLPEYS

Tuntuu, että Jyväskylä ja Jyväskylän historia on ollut viime aikoina tapetilla. En tiedä onko näin aivan valtakunnallisessa lehdistössä asti, mutta kyllä aina Jyväskylässä ja Keski-Suomen alueella on tuntunut kuohuttavan jonkin verran.

Ensimmäisenä asiana Jyväskylästä puhuttaessa täytyy muistaa mainita Toivolan Vanha Piha. Olikohan Kotiliesi tai joku muu vastaava lehti mainosti kannessaan tässä taannoin kuinka Käsityöläispiha on Jyväskylän ylpeys. Toisinaan kuulee puhuttavan myös siitä, kuinka hieno matkailukohde tämä käsityöläiskortteli on Jyväskylässä ja kuinka se vaalii käsityöperinteitä ja Jyväskylän historiaa.

Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole yhtään mitään Vanhaa Pihaa kohtaan. Vanha Piha on ihana paikka ja käsityöyrittäjät tekevät paikasta todella suloisen ja sympaattisen. On mahtavaa, että tässä kaupungissa vaalitaan edes jotain vanhaa, kaunista ja arvokasta. Siitä noussut keskustelu on vain jokseenkin naurettavaa.

Toivolan Vanha Piha kunnostettiin nykyiseen käyttöönsä vasta hetkinen sitten. Osa tontilla olevista taloista ei alkujaan edes kuulunut tontille - juurikin nämä kaksi museon omistamaa käsityöläispihaan on siirretty muualta. Käsityöläistalojen pelastuminen itsessään on Jyväskylässä ihme - keskustan kerrostalojen rakentamisen aikaan lähes kaikki puutalot tuhottiin ja nämä kaksi käsityöläistaloa siirrettiin jostain ihmeen syystä museon omistukseen ja dumpattiin keskusta-alueen ulkopuolelle, syrjään, pois näkyvistä. Ajan ollessa kypsä,  ja kun koko muu puutalo keskusta on tuhottu, talot oli hyvä siirtää yhdelle niistä harvoista säilyneistä vanhoista tonteista ja muuttaa matkailukohteeksi.

Jokseenkin Jyväskylän ylpeys ja käsityöläiskortteli ovat silti liioittelua. Tuntuu siltä, että Jyväskylä jostain syystä haluaisi kilpailla asiassa Tampereen ja Amurin käsityöläisalueen kanssa. Tosin Jyväskylällä ei siihen suuntaan ole mitään rahkeita - todellisuudessa meidän "käsityöläiskorttelimme" on kooltaan vajaa 1/4 korttelia. Ja mitä perinteistä on hieman teennäisesti rakennetulla käsityöläispihalla, jonka talot ovat kerätty sieltä täältä ja yhdistetty tällaiseksi pihaksi.. odotahan.. vuosi sitten?

No, Vanha Piha on kuitenkin erinomainen osoitus siitä, kuinka nykyään Jyväskylä yrittää kunnioittaa historiaansa. Tuhottuaan lähes kaikki vanhat puutaloalueensa kokonaan.

Kävin viime viikolla Keski-Suomen museossa vierailulla koulun puitteissa (taas) ja tuli pyörähdettyä Jyväskylä-näyttely läpi. Esitelmöitsijä kertoi mukavasti Jyväskylän vaiheista, käsityöläisten merkityksestä kaupungille (selkeästi ajankohtainen aihe) ja koulujen merkityksestä Jyväkylän kehitykselle (toinen ajankohtainen aihe). Huomattavaa minusta koko luennossa oli, että luennoitsija tuntui painottavan sitä, miten vähän Jyväskylä tuntuu arvostavan vanhoja rakennuksiaan ja historiaansa. Kun kokonaisia vuosikymmenten rakennusperinteitä on tuhottu. Eräs opiskelutoverini oli sitä mieltä, että kehitystä ei voi olla, jos ei pureta vanhaa pois tieltä.

Mutta Jyväskylän kohdalla tuntuu olevan enemmän kyse siitä, että mitään historiaa ei voi olla, koska kehitys tuhoaa kaiken vanhan. Hyvänä esimerkkinä on Tourulan vanha puutaloalue, joka tuhottiin 70-80-luvuilla käytännössä kokonaan. Nykyään kyseisellä alueella on pari kerrostaloa, hivenen teollisuutta, huonekalukauppoja ja... pusikkoa. Eli puutaloalue tuhottiin, jotta saatiin aikaiseksi ruma ryteikkö?

Kaikki tämä valitukseni pikku hiljaa siis johtaa seuraavaan vanhan tuhoamista käsittelevään aiheeseeni, joka on ainakin minut tehnyt viime aikoina sangen surulliseksi: Jyväskylän Lyseon lukion lakkauttamiseen.

Anteeksi, eihän sitä Lyseota lakkauteta, se vaan siirretään samaan toimitilaan Voionmaan lukion ja Harjun lukion sekä Harjun ammattikoulun kanssa. Kyllä sen nimi vielä säilyy. Mutta jotenkin on vaikea kuvitella, että lukiot säilyttävät enää itsenäisyyttään tai persoonallisuuttaan moisen muutoksen jälkeen. Vaikkei nykyinen Lyseon rakennus olekaan alkuperäinen koulurakennus, niin nykyään ne seinät ja luokkatilat valitettavasti personoituvat Lyseoon melko vahvasti. Ei voi olla Lyseo, jos ei toimi siinä rakennuksessa, niillä arvoilla ja vallitsevalla persoonallisuudella.

Lyseon rakennus on onneksi suojelukohde, jota kaupunki ei voi purkaa. Mutta jonka se voi jättää mätänemään paikoilleen, kuten niin monet muutkin suojelukohteet. Ei olisi ensimmäinen suojelukohde, joka jouduttaisiin peittämään lakanoin ja asettamaa käyttökieltoon jokusen ajan päästä vain siksi, että on hengenvaarallinen ja romahdusvaarassa...

Kaikesta tästä valituksesta tekee mieleni enää sanoa: elän kaupungissa, jota häpeän.



Kuva alkuperäisessä yhteydessään täällä.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Ulkoasupäivityksiä

Kyllästyin jo keltaiseen. Vaikka edellinen ulkoasu oli ihan sievä, niin jotenkin keltainen tekopirteys ei tuntunut hyvältä näin talven hämärässä. Ehkäpä viljat ja keltaisuus ovat enemmän loppukesän tunnelmaa, kokeillaanpa talven kunniaksi jotain tällaista hillitympää ja vähän värittömämpää.

Musta-valkoisuuden, erityisesti valkoisen taustan, huonona puolena tuntuu olevan se, että helpommin erottaa valokuvieni laadun. Valitettavasti käytössäni olevan kameran laatu yhdistettynä kämpän vallitsevaan valotilanteeseen (on se jännä, miten kauan kestää hommata ne spottilamput ja vaihtaa olkkariin oikea kattovalo), tuntuu kaikki kuvat olevan hitusen harmaita. Viis siitä kuinka kuvia yrittäisi jälkikäteen pikkuisen korjailla, ei niistä siltikään jälkikäsittelyllä täydellisiä voi saada.

Voihan huokaus. Ehkä täytyy jossain välin sijoittaa kunnolliseen kameraan hitusen valuuttaa.

Kuulumisia keramiikkakurssilta!

Reippaasti yli puolet keramiikkakurssista on jo hurahtanut, mutta varsin vähän mitään valmista tullut kotiin asti. Tosin nyt torstaina tulikin raahattua sitten kassillinen tavaraa kotiin. Vähän meinaa töiden lasitus aina siirtyä ja siirtyä, joten vihdoin kun sain aikaiseksi lasittaa jotain, niin lasitin kerralla melkein kaikki työt. Ja hyvällä tuurilla kaikki tulivatkin samalla kertaa myös uunista ulos!


Tämä hedelmälautanen on tehty valkoisesta dreijasavesta. Muodon pohjalla on hyödynnetty ihan vaan tavallista vatia. Kuviointi on saatu aikaan kaulitsemalla pintaan hääpuvusta ylijäänyttä pitsiä. Raakapolttoon lautaselle oli lätkitty mustaa enkooppia, josta ylimääräiset hangattiin pois polton jälkeen. Lasitteena miltei kirkas lasite.


Minulla on ollut vähän ongelmia kirkkaan lasitteen kanssa. Lasite tuntuu olevan melko herkkä sille, jos sitä laittaa yhtään liikaa. Kirkkaus kärsii, ja varsinkin värillisen saven tai enkoopin päällä pinta näyttää tahraiselta, niin kuin olisi sivelty erikeepperillä tai muulla valkoiseksi jähmettyvällä liimalla. Yrkh. Onneksi tässä oli vaalea savi pohjalla, joten mitään kovin pahoja "liimalänttejä" ei ilmestynyt näkyviin.


perjantai 8. helmikuuta 2013

Olenko ikinä leuhkinut...

...että täytetty lihamureke on parasta maailmassa? Rakastan täytettyjä lihamurekkeita, niillä saa jotenkin mukavasti vaihtelua tavallisiin lihapulliin verrattuna. Tässä on nyt yksi resepti, mutta ainakin meikäläisen taloudessa täyte taitaa vaihtua joka kerta - murekkeen sisään kun on helppo tunkea ihan mitä vaan! Sieniä, juustoja, kasviksia, pekonia, säilöttyjä juttuja... Mistä itse kukakin tykkää. :)

Ähmnöhm - eli liian hyvä lihamureke

Mureketaikina:
1 prk kermaviiliä
1 pss sipulikeittoa
400-600 g jauhelihaa
2 munaa
(1 dl soijarouhetta)
(2 dl vettä)
(½ lihaliemikuutio)

Täyte:
1 iso sipuli
kirsikkatomaatteja
tölkkiherkkusieniä
1 pkt pekonia

Muuta:
jotain kasviksia murekkeen ympärille, jos siltä tuntuu. Myös ylijäämätäytteitä voi ripotella mukavasti murekkeen ympärille ja päälle.

Lihamurekkeen tekemisessä minulla on vähän sellainen vika, että meinaan yleensä tunkea liikaa täytettä murekkeeseen ja siksipä mureketaikina meinaa loppua. Olen jo oppinut jatkamaan taikinaa tyylikkäästi soijarouheella, mutta en ole oppinut ostamaan kerralla riittävästi jauhelihaa. Tämä siis vinkiksi - jos tykkäät tunkea esim. tortillaan liikaa täytettä, niin tulet tunkemaan tähänkin. Osaa ostaa enemmän kuin yksi paketti jauhelihaa tai varaudu täydentämään taikinaa soijarouheella.


(1. Lisää vesi ja lihaliemikuutio kattilaan. Heitä soijarouhe perään. Keitä 5 min.)
2. Kuori ja pilko sipuli täytettä varten. Kuullota sipulit ja pekoni.
3. Sotke sekaisin kermaviili, sipulikeittoainekset, jauheliha ja munat. (lisää soijarouhesötkö ja sekoita)



 4. Vuoraa mureke astiasi foliolla, jos siltä tuntuu. Aloita lätkimään mureketähmää pohjalle. Pohjan valmistuttua, lado täytteitä kerroksittain tai miten vain parhaalta tuntuu. Muista kasvattaa murekkeen reunoja taikinalla samalla kun mätät täytteitä.


5. Mätä täytteitä taikinan sisään niin pitkään, kuin hyvältä tuntuu. Muista, että taikinaa pitää riittää murekkeen sulkemiseenkin. 


6. Murekkeen kaveriksi on kiva ripotella ylijääneet täytteet tai mutia kasvisherkkuja. Tässä tapauksessa löytyy täytteiden lisäksi porkkanaa ja punasipulia. 

7. Tunge herkku uuniin, 200-225 asteeseen, kunnes mureke vaikuttaa kypsältä. Kuuma mureke tiivistyy ja jäykistyy jäähtyessään, joten pienestä lölleydestä ei kannata huolestua murekkeen ollessa kuumaa. Nauti perunamuusin kanssa.


Meidän herkusta ei jäänyt kauheasti kuvattavaksi. 


torstai 7. helmikuuta 2013

Uusia makuja Jyväskylässä

Jyväskylään on avautunut uusi etninen ruokakauppa yläkaupungille. Olin sangen innoissani tänään törmätessäni siihen sattumalta, ja pitihän paikka katsastaa. Moi!panda on erikoistunut kiinalaiseen ja japanilaiseen ruokaan - pienessä puodissa valikoima on vielä pienehkö, mutta eiköhän se siitä, jahka liiketoiminta pääsee paremmin käyntiin. Meikäläisen matkaan tarttui vähänlaisesti ostoksia, kun en ollut etukäteen oikein valmistautunut moisen liikkeen löytämiseen.


Matkaan tarttui Mochia. Wikipedia tietää Mochin olemuksesta enemmän kuin  minä, minua ehkä yllytettiin ostamaan näitä ilman, että tiesin ehkä ihan mistä on kyse (kuulemma tällaisiin tukehtuu jokunen japanilainen vuosittain, joten pakkohan se on kokeilla!).


Nämä söpöt pikkupallerot edustavat mauiltaan kolmea hedelmää: omenaa, luumua ja punaisia papuja. Jostain syystä pelottavat nuo pavut, mutta lienee vain suomalaista ennakkoluuloa, kun en ole tottunut yhdistämään papuja makeisiin asioihin.


Testauksessa omena: maku mieto, makeahko, muttei imelä, omena... joo, kyllä se sieltä löytyy miedosti. Mutta kiintoisinta kaikessa on mochin rakenne. Pallerot näyttävät ehkä hivenen kovilta ja ovat sangen painavia, mutta ovat koostumukseltaan kosteita, lölleröitä ja yllättävän sitkeitä. En yhtään ihmettele, jos joku näihin onnistuu tukehtumaan. 

Mutta suosittelen kokeilemaan! Aika hauskoja lölleröitä!



Toisena juttuna ostin... Silli hiiteen!


Uusi yritys. Toisena juttuna päädyin kokeilemaan hunaja-jasmiiniteetä. Yleensä erilaiset jääteet ovat olleet positiivisia kokemuksia. Tuoksu on miedon jasmiininen, aavistus vihreää teetä ja hunajaa. Maku sitten yllättääkin olemalla todella hunajainen ja makea. Huh, minun makuuni liiankin hunajaista, mutta jos hunajasta ja jääteestä muuten tykkää, niin kannattaa kokeilla. :)

Moi!pandalla ei nettisivut taida olla pystyssä, en tiedä onko tulossakaan, mutta liikkeen löytää yläkaupungilta osoitteesta Kauppakatu 12. Innostukaa etnisistä mauista ja menkää kokeilemaan. :)