tiistai 19. huhtikuuta 2011

Jauhelihapannari

Tämän aamun bloggaussuunnitelmissa oli kuvata lasinpuhalluskurssilla valmistuneet työt ja tehdä päivän postaus niistä, mutta kuinka ollakaan kamerasta on patterit loppu eikä taloudessamme ole kuin yksi uusi patteri saatavilla (kamera syö kaksi normaalia sormipatteria). No, kirjoitetaan ja kerrotaan sitten jostain muusta.

Mieleni on jo jonkin aikaa tehnyt esitellä "läskipannari" - jauhelihapannari siis. Nimitys tulee siitä, että valmistusvaiheessa pannari näyttää siltä, että pelkkä uuniin vilkaisukin tukkii verisuonet ja aiheuttaa sydänkohtauksen.

Ohjeeni on osittainen karppausversio, mutta ruuan voi tehdä käyttäen hyväksi myös ihan tavallistakin pannarin pohjaa ja lisätä siihen sitten täytteet.


Ohje:

Pannaritaikina
2 dl maitoa
1 dl jauhoja
4 munaa
2 dl juustoraastetta
150g raejuustoa
ripaus suolaa

Täytteistys
400g jauhelihaa
1-2 sipulia
mausteita (yrttimaustetta, jauhelihamaustetta, valkosipulijauhetta, valkopippuria, paprikajauhetta, jne)
3 tomaattia

1. Sekoita pannaritaikinan ainekset keskenään.
2. Kuori ja pilko sipuli. Paista jauhelihan kanssa pannulla. Mausta hyvin. Pannaritaikina on melko mautonta eli liha kannattaa maustaa kunnolla.
3. Kaada pannaritaikina syvälle uunipellille (leivinpaperi tässä vaiheessa voi olla kiva).
4. Ripottele jauheliha tasaisesti pellille taikinan joukkoon.
5. Viipaloi tomaatit. Asettele nätisti taikinan joukkoon.
6. Paista uunissa 200-225 -asteessa noin 30min.

Vinkki. Ruuasta saa vielä karpimpaa jättämällä jauhot ja maidon kokonaan pois ja lisäämällä enemmän juustoa, raejuustoa ja munia taikinaan.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Lasinpuhallustunnelmia

Viikonlopun lasinpuhallus -kurssi Jyväskylän Kansalaisopistolla oli sangen viihdyttävä - nyt on tullut taas kokeiltua uutta tapaa tehdä käsillä asioita kierrätysteemaa muistaen. Kurssin opettajana toimi Vesa Välikangas. Kurssilla kokeiltiin erilaisia lasinpuhallustekniikoita: suupuhallusta ja tikkupuhallusta, sekä erilaisia muita tapoja käsitellä sulaa lasia sekä kierrätysmateriaaleja.

Lauantain töissä käytettiin materiaalina kierrätyslasia. Lasimurska sulatettiin uunissa ja sulasta massasta puhallettiin tai nypittiin esineitä. Sunnuntaina sulaa lasia käytettiin vain lasihelmien tekoon, mutta varsinaiset isommat työt sunnuntaina tehtiin lasipurkeista tai -pulloista. Pullonkaula katkaistiin halutulta kohdalta, kuumennettiin ja sulatettiin hieman uunissa, ja muotoiltiin. Pohjaosa jäi useimmissa töissä koskemattomaksi ja purkista saatiin esineelle jo jonkinlaista perusmuotoa.

Kurssilla käytössä ollut uuni.

Tässä syntyy maljakko. Itse en kurssilla maljakkoa tehnyt, mutta omaa työskentelyä ei tullut kauheasti kuvailtua.

Maljakko menee vielä uuniin vähän pehmenemään.

Tekotunnelmia lauantailta.

Tikkupuhallusta. Kuuma, sula lasi lämmitti kasvoja tehokkaasti. Silmälasit piti ottaa pois, jotta heijastuksenestopinnoitteet linsseissä eivät palaisi pilalle. (Kiitos kuvasta, Heidi!)

Kurssilla opeteltiin tekemään lasitöitä myös nyppimällä (kukkia ja joutsenia). Kuvassa kurssilla mukana ollut kaveri, Heidi, tekee joutsenta. Oma joutseneni ei lähtenyt sujumaan yhtään noin hyvin. x)

Uunissa oli melkoisen kuuma.

Tekotunnelmia myös sunnuntailta. Sunnuntaina oli toinen uuni käytössä sekä vähän erilaiset työvälineet. Tässä lasipullolle löydetään uusia muotoja.


Tulipas pitkä kuvapostaus tällä kertaa. Ehkäpä jätän kuvat valmiista jutuista seuraavaan postaukseen. ;)

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Lasinpuhallus -kurssi 16.-17.4


Tänään alkaa se Kansalaisopiston kurssi, jota olen odottanut jo koko alkuvuoden: lasinpuhallusta kierrätyslasista! Opistolle saa viedä mukanaan vanhoja pulloja ja purkkeja, jotka voi sulattaa ja puhaltaa uusiksi käyttö- tai koriste-esineiksi. Täytyy toivoa, että saan tehtyäkin jotain kelvollista... :)

Näistä tulee jotain ihan muuta! :)


torstai 14. huhtikuuta 2011

Nyt ei millään malttaisi odottaa kesää

Heti, kun lumi on sulanut ja aurinko alkanut paistamaan, iskee aina hirveä into päästä mökille liemipatojen ääreen uusia värejä värjäilemään. Tosin nyt minulla ei taida olla kovinkaan paljon kasveja varastossa kuivattuna eli on lähes pakko odottaa, että jotain kasvin tynkää alkaisi nousta maasta.

Tässäpä viime syksyn satoa. Löysin maailman parhaan veriseitikkipaikan - lähes pari kiloa sieniä yhdellä keräyskerralla. Niillä saikin värjättyä sitten ihan mainion erän lankaakin. Lankana värjäsin Novitan Floricaa (kuvassa punaisempi) ja sekä aitoa, rasvaista villalankaa.



Rakastan sipulinkuorista saatavaa keltaista - maailman paras keltaisen sävy. Kuvan langat olleet alkujaan valkaistua Novita Floricaa ja Novitan Seitsemää veljestä.

Floricasta syntyi joululahjaksi siskolleni huivi, seitsemästä veljeksestä tuli kaksi Ammoniumkloridi -pipoa.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Pipopostia

Olen osannut puuhata jotain lankojen kanssa suht' pitkään. Äiti opetti virkkaamaan ennen kuin menin kouluun, ala-asteella oli pakollisten lapasten tekeminen. Yläasteella tutustuin jo sukkiin. Jotenkin en kuitenkaan silloin vielä innostunut hommasta riittävästi. Neulominen oli työlästä: ranteet aina kipeänä, silmukat liikkuivat nihkeästi puikoilla ja neljällä puikolla jos neuloi, niin joku puikko meinasi silti aina tippua kyydistä.

Muutos tapahtui viime syksynä, kun aloitin uuden koulun. Luokalla sattui olemaan kaksi hyvinkin innokasta neulojaa, ja toiselta heistä (itseasiassa tältä tyypiltä) sitten uskaltauduin kysymään puikkovinkkejä. Hankin syyskuun lopussa ensimmäiset Dropsin pyöröpuikot (40cm, 3,5mm) Poppelista ja lokakuussa homma lähtikin sitten ihan täysin lapasesta. Aloitin yksinkertaisista pipoista, siirryin piakkoin Odessaan ja kuukauden päästä huomasin olevani tekemässä elämäni ensimmäistä pitsihuivia. Jouluun mennessä pipojakin oli tullut neulottua yli parikymmentä

Tahti on onneksi hieman hidastunut haastavampien tai ainakin suurempien neuletöiden takia.

Ohje: Ammoniumkloridi by Sanna Kokkonen
Lanka: 7 veljestä/n. 75g
Väri: Sipulin keltainen
Puikot: 3,5

Tästä pipomallista olen kyllä tykännyt kovin.
Salmiakkikuvio ei ehkä tule näissä kuvissa parhaalla mahdollisella tavalla esiin... :(

Askarteluintoa ja messuilla vierailua

Jyväskylä sunnuntaina. Lämpötila n. 6°C, aurinko paistaa, mutta tuuli on kova. Kauhea himo lähteä jonnekin, nauttia kahvia ulkona, ruokkia sorsia tai pyöräillä järven ympäri. Oi Kevät!

No, en mennyt pyöräilemään (en ainakaan vielä), mutta puolen päivän tienoilla tuli ulkoiltua pikkuisen, kun kävelin kaverin kanssa käymään Paviljongilla Kädentaitomessuilla. Matkalla messupaikalle sain nautittua aamukahvinikin ulkoilmassa (en suosittele kenellekään kahvia miltään ABC-huoltamolta).

Toisena messupäivänä väkeä oli varmasti vähemmän kuin ensimmäisenä, mutta siltikin välillä tahtoi väenpaljous vähän ahdistaa. Osaajaa oli kertynyt jos jonkinmoista messuhalliin esittelemään tuotteitaan, mutta harvat kojut tai ständit oikeasti kiinnostivat. En koe olevani mikään suomalaisten pellavavaatteiden suurkuluttaja eikä kovinkaan monien näytteilleasettajien tuotteiden hintataso ollut opiskelijabudjetille sopiva.

Joitain jännittäviä havaintoja messuilla tuli kuitenkin tehtyä. Lankakojuja oli vähemmän, mitä olisi voinut olettaa (Jyväskylän lankaliikkeistä vain PikkuLinna ja Poppeli olivat esillä), mutta lankakojujen joukossa oli mielestäni yksi helmi: kasvivärjättyjä lankoja sekä niistä valmistettuja neuletuotteita. Harmittaa, en tajunnut ottaa yrityksen nimeä ylös. Harvoin näkee missään kasvivärjäreitä myymässä tuotteitaan, joten tämähän oli harrastajalle hyvä hetki. Tosin kasvivärjätyt langat ovat mielestäni ylihinnoiteltuja: messukojussakin 10g lankanöttönen maksoi 5e (eli 100g/50e ja 1kg/500e).

Mielenkiintoisiin havaintoihin messuilla lukeutuu myöskin se, että erilaisia koruaskarteluun liittyviä kojuja oli todella paljon. Lasihelmiä, muovihelmiä, metallihelmiä, korutarvikkeita ja -välineitä, kirjallisuutta... Onkohan näin, että korujen tekeminen on nyt trendikästä?

Huoh, käteen messuilta jäi jokunen ostos (nappeja, korttitarvikkeita, sekä kierrätyslasikoru), mutta sitäkin enemmän intoa alkaa taas askartelemaan. Intoa tarvitaankin, sillä pitäisi tässä piakkoin askarrella 70-80 kutsukorttia häihin...


Tämä ihanuus löytyi Kiertoliikkeen kojusta. Kierrätetystä lasista tehty rannekoru.




Tämähän lisää vain intoa askarteluhommiin. Ensiviikonloppuna pitäisi mennä toisen ystävän kanssa kierrätyslasikurssille tekemään vanhoista viinipulloista jotain kivaa! :)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Seuraavaa aamukahvia odotellessa...


Koulun exkursiolla Tallinnaan marraskuussa tuli ostettua matkamuistona itselle ja tuliaisina paremmalle puoliskolle pähkinäkahvia - kokonaisina papuina totta kai. Marraskuu meni, joulukuu tuli ja vasta maalis-huhtikuussa pääsimme vihdoinkin kahviin käsiksi lainattuani myllyn vanhemmiltani kahvin jauhamista varten. Mikäköhän järki siinäkin on, että pitää mennä ostamaan kokonaisia papuja, vaikkei edes omista kahvimyllyä?


Ei se mitään, kahvi ei kuitenkaan ehtinyt parissa kuukaudessa väljähtyä mihinkään, kun säilytin sitä oikein jääkaapissa. Onni oli kuitenkin päästä käsin jauhamaan papuja vanhassa kahvimyllyssä. Aamukahvi maistui huomattavasti paremmalta vastajauhetuista pavuista kuin jos olisi pelkkää tavallista suodatinkahvia lipitellyt.



sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Hetken hiljaisuuden jälkeen...

Hetkeen ei ole taas tullut päivitetty blogia. Hupsista. Aina on hyvä tahto aloittaa blogi, mutta useimmiten uudet postaukset tahtovat unohtua, koska en saa otettua töistä kuvia. Tai siirrettyä niitä mokomia kamerasta koneelle. Tai sitten koneelta internetin ihmemaahan. Syitä on monia, mutta tässäpä pari kuvaa kuitenkin tällä kertaa.

Triinu
Ohje: Nancy Bush, Pitsihuivit neuloen, Atena 2010
Lanka: Novita Rose Mohair, n. 3 kerää
Puikot: 3,5


Tämä huivi syntyi tammi-helmikuussa. Oikeastaan koko homma sai alkunsa langoista, jotka löytyivät Tokmannin alelaarista - ajattelin värin olevan anopille aika passeli, joten eihän tuota lankaa nyt voinut kauppaan jättää. Jokusen viikon langat pyörivät kopan pohjalla ennen kuin sain etsittyä kivan ja vaikeusasteeltaan sopivan huivin kirjasta. Kuukausi meni nyppyjä neuloessa, mutta lopulta huivi valmistui ja sopivasti vielä oli talvikelejä jäljellä :D




Huivin mallina toimii tällä kertaa "Kyllikki" eli se toinen minä.
Ammattiopistossa mitoillani ja muodoillani valmistettu sovitusnukke.