Koulun exkursiolla Tallinnaan marraskuussa tuli ostettua matkamuistona itselle ja tuliaisina paremmalle puoliskolle pähkinäkahvia - kokonaisina papuina totta kai. Marraskuu meni, joulukuu tuli ja vasta maalis-huhtikuussa pääsimme vihdoinkin kahviin käsiksi lainattuani myllyn vanhemmiltani kahvin jauhamista varten. Mikäköhän järki siinäkin on, että pitää mennä ostamaan kokonaisia papuja, vaikkei edes omista kahvimyllyä?
Ei se mitään, kahvi ei kuitenkaan ehtinyt parissa kuukaudessa väljähtyä mihinkään, kun säilytin sitä oikein jääkaapissa. Onni oli kuitenkin päästä käsin jauhamaan papuja vanhassa kahvimyllyssä. Aamukahvi maistui huomattavasti paremmalta vastajauhetuista pavuista kuin jos olisi pelkkää tavallista suodatinkahvia lipitellyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti