tiistai 31. toukokuuta 2011

Kissat ja lankakerät




Lankoja!

Vietin eilen varmaan liikaa aikaani tutkimalla kaikenlaisia blogeja kasvivärjäyksestä (kiitos blogilistan). Nyt on värjäyksen suhteen taas innostunut ja malttamaton olo - voi kun pääsisi jo mökille! Mutta pitänee odottaa juhannukseen asti...

Kerttu ja Korento -blogissa oli monenlaisia hauskoja ideoita monivärisistä langoista, jotka on värjätty kasviväreillä. Pitää ehkä kokeilla tänä kesänä sellaisia. Heiltä sain myös vinkin Tetri Designin nettikaupasta, josta saa tilattua väriaineita (kokenillia, krappia, annattoa ja muita mukavuuksia). Täytyy perehtyä tuohonkin puotiin vielä paremmin. :)

Millähän seuraavaksi värjäisi? Sipulia olisi paperikassillinen keittiön nurkassa odottamassa, toisaalta luonto on taas pullollaan ihania tuoreita kasveja ja kohta saadaan jo sieniäkin kattilaan....


Sipuli, sillä tulee parhaimpia keltaisen sävyjä.
Jälkivärjäys, ensimmäisestä värierästä tuli pipoja talvella.

Kokoelma harmaan sävyjä. Joukossa on ainakin maitohorsmalla ja keltahaarakkaalla värjättyä lankaa. Sinertävin harmaan sävy saattaa olla myös suomuorakkaalla aikaan saatua.

Olen näemmä värjännyt jotain rusehtavaa... En tiedä millä. Pitäisi oikeasti opetella laittamaan vyyhteihin laput ennen kuin säilöö ne käyttöä varten..

Vihreitä sävyjä. Ruskeampi sävy on värjätty pientaryrtillä, vaaleampi jälkiväri edellisestä. Vaaleampi vihreä kuuluu lempparisävyihini - aivan samanlainen kuin meidän edellinen sohva :D

Kukas tunki taas kuvaan?

maanantai 30. toukokuuta 2011

Yksi valmis ikuisuusprojekti

Joulupukki toi minulle taannoin talvella Nancy Bushin kirjan Pitsihuivit neuloen. Ihana kirja, ihania neuleita ja melko selkeät ohjeet. Ensimmäisenä aloitin neulomaan Lehtikuvioista kolmiohuivia.

Keskiosan kuvio oli helpohkoa ja melko nopeaa neulottavaa. Työtä hidastutti se, että laskin ja merkkasin aina ylös, millä rivillä menin, jotta sain oikean rivimäärän lopulta tehtyä. Kai se oli helmikuussa, kun koitti reunapitsin neulomisen aika. Ja työ jäi jäihin muutamaksi kuukaudeksi.


Tämä mytty on vielä keskeneräinen neule.


Reunasilmukoiden poiminen ei ollut alkuunsa mitään lystiä puuhaa, mutta lopulta nekin tuli kerättyä ja reunapitsi neulottua. Oli toukokuu, kun huivi oli lopulta valmis.

Alkujaan huivista piti tulla arkikäyttöön sopiva kaulahuivi ruskearuutuisen villakangastakkini kanssa. Luulen, että tuosta ei saa kaulahuivia enää hyvällä tahdollakaan - on vähän liian suuri tarkoitukseen. :D Jätin huivin pingoittamatta, sillä neulepinta vaikutti mukavan elävältä ja kupruilevalta. Tosin nyt reunapitsi ei tule kauhean hyvin aina esiin...


Lehtikuvioinen kolmiohuivi
Ohje: Nancy Bush, Pitsihuivit neuloen, Atena 2010
Lanka: Sandness Garn Kitten Mohair, n. 240g
Puikot: 4,5mm, 80cm pyöröpuikot


Virolaiseen neulehuiviin sopii ehkä hyvin virolainen rintakoru kiinnittimeksi?


Siitä tuli... iso. Hups.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Suojapussi miniläppärille

Neuloo ja purkautuu -blogissa oli hauska vinkki jämälangoille: miniläpsyn hiha. Itsellenikin kun noita jämälankoja on alkanut kerääntyä melkoisesti, ajattelin hyödyntää ideaa ja tehdä omalle miniläppärilleni myös jonkinlaisen suoja/pehmustepussukan.

Yritin käyttää mieluisimpia värejä: violettia, raikasta vihreää ja mustaa. Joukkoon eksyi myös pieni nöttönen harmaatakin lankaa. Koostumukseltaan langat olivat vähän mitä sattuu, sillä joukossa oli täyttä villaa (Puro), sekoitelankoja (7 veljestä) sekä aivan puhdasta muoviakin. Suurin osa violeteista langoista (pientä Puro-nöttöstä lukuunottamatta) sekä kaikki vihreät langat on värjätty aiempina kesinä kasviväreillä - violetit kokenillilla ja vihreät kenties lupiinilla tai kaislalla. Lankaa meni yhteensä 158g.


Läppäri ja läppärin pussukka. Pöydän alta kurkistaa myös Koos.


Sinne sujahtaa!


Hui! Onkohan kuva tärähtänyt vai vilistääkö neule vain pahasti silmissä? O.o


Yksityiskohta: pussukan suuaukon saa napin ja lenkin avulla kiinni, jotta kone ei pääse luiskahtamaan pussistaan pois. Lenkki virkattu, nappi löytyi aarrelaatikosta (nappeja äidin kätköistä).

perjantai 27. toukokuuta 2011

Superruokaa smootilassa

Vierailin tänään ensimmäisen kerran Jyväskylän Shasassa. Liike on näyttänyt kiinnostavalta, mutta aiemmin en ole uskaltautunut piipahtamaan sisällä. Tänään oli pakko - myyjäsetä huikkaili sisältä ja käski tulemaan peremmälle, joten ei voinut olla menemättä.
Shasa on mukava lisä Jyväksylään Ekolon, Mangon sekä Punnitse ja säästän lisäksi. Kun ekolo keskittyy ekologisiin ruokiin, Mango maailman kauppaan ja Punnitse ja Säästä ylipäätään erilaisiin jyviin ja kuivattuihin hedelmiin, on hauskaa, että samassa hengessä löytyy kahvilakin. Tai jokin istuskelupaikka, mistä saa nesteitä nautittavaksi.

Shasa tarjoaa siis kahvia ja smoothien tapaisin kylmiä ja lämpimiä juomia. Smoothieksi niitä ei oikeastaan voi sanoa, koska niissä ei ole käytetty pohjana jugurttia tai vastaavia vaan aika usein pakurikääpäteetä. Tunnelmaltaan smootila on pieni, lämmin ja rento. Hippimäisiä ja
maanläheisiä fiiliksiä myös havaittavissa. Henkilökunta on rentoa ja rupattelee paljon.

Superruoka - superfood - on minusta käsitteenä outo enkä ole ilmiötä sisäistänyt. En usko moiseen hömppään, mutta minua ei häiritse, jos muut ovat innolla touhussa mukana. Toisaalta monet superruoat maistuvat jännältä ja erilaiselta - siis ihan hyvältä.

Haluankin siis mainostaa Jyväskylän Shasaa niille, jotka kaipaavat välillä erilaista iltapäiväkahvia tai teetä. :)

Shasan kotisivut löytyvät täältä.
Shasa on myös Facebookissa.

Goji -marjat ovat myös superruokaa.
Minulla ei ole varaa lähteä Aasiaa kuvaamaan marjoja, kuva on lainattu täältä.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Kanaa Kung Po

Olen aina rakastanut kiinalaista ruokaa. Kung Po on yksi suosikeistani ravintoloissa ja vihdoin se on päätynyt myös kotikeittiöön suht' maukkaana versiona. Tämä ohje on oikeastaan sekoitus useiden eri kirjojen ohjeita ja nettireseptejä.

Kanaa Kung Po

Marinadi 1:

2 rkl vaaleaa soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl seesamiöljyä
2 tl maissitärkkelystä
ripaus suolaa
300-400g kanaa (suikaleita tai rintafilettä)

Kastike:
1 rkl vaaleaa soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl seesamiöljyä
2 tl maissitärkkelystä
1 rkl sokeria
1-2 dl kanalientä

1 tlk minimaissia/ituja/wokvihanneksia/bambunversoja/vesikastanjoita
120g suolattomia pähkinöitä (cashew/maapähkinä)
kasviksia oman maun mukaan (esim. kaalia/kiinankaalia, paprikaa...)
1-2 sipulia

ruokaöljyä
suolaa
5 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta inkivääriä
chiliä


1. Mausta kana. Siirrä syrjään marinoitumaan ja maustumaan.
2. Pilko kasvikset. Huuhtele tölkkivihannekset valmiiksi.
3. Valmista kanaliemi valmiiksi. Siirrä syrjään jäähtymään. Kanalientä kannattaa keittää vähän reilummin, koska tarvittava määrä riippuu myös siitä, miten paljon ruokaan innostuu laittamaan kasviksia.
4. Paahda pähkinät kuivalla, öljyttömällä pannulla kevyesti. Siirrä syrjään odottamaan ruuan valmistumista.
5. Kuumenna wokkipannu erittäin kuumaksi, lisää tilkka ruokaöljyä. Kypsennä kanat pienissä erissä nopeasti. Siirrä lautaselle odottamaan.
6. Kuumenna wokki uudestaan, lisää öljyä. Paista öljyssä hetki valkosipulia, inkivääriä ja chiliä.
7. Lisää tuoreita vihanneksia. Jos käytät ruuassa kaalia, kypsennä sitä hieman ennen muiden kasvisten lisäämistä. Kuumenna tuoreet vihannekset, mutta älä kypsennä liikaa.
8. Tee kastike. Mieti nesteen määrää suhteessa kasvisten määrään, lisää maissitärkkelystä tarvittaessa.
9. Sekoita kastike vihanneksiin.
10. Lisää huuhdotut tölkkivihannekset. Kuumenna.
11. Lisää kanapalat sekä pähkinät. Sekoita.

Valmistuksessa on paljon erilaisia vaiheita, mutta oikeastaan ruoka valmistuu melkosella vauhdilla sitten, kun pannu on kuumentunut. Siksi riisi kannattaa laittaa kiehumaan mahdollisimman ajoissa ja esivalmistelut (pilkkominen, marinointi, kastikkeen sekoittaminen jne) kannattaa tehdä ennen kuin alkaa paistamaan liikoja.

Jos ei viitsi ostaa vaaleaa soijakastiketta, myös tumma käy, mutta tavallisen soijakastikkeen kanssa kannattaa olla varovainen - se taitaa olla maultaan ja suolaltaan vähän voimakkaampaa. Riisiviinietikan voi korvata myös riisiviinillä tai valkoviini/omenaviinietikalla. Myös etikan kanssa kannattaa olla varovainen, ettei tule liian hapanta kastiketta.


Tässä versiossa oli tölkkikasviksiksi valittu bambu ja minimaissi. Lisäksi herkkusieniä. Tuoreina vihanneksina sipuli, kiinankaali ja paprika.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Facebook-haaste osa 2

Kerran keväällä kerroin neulovani merikäärmettä Facebook-haasteena kaverille. Huivi on oikeastaan jo tovin ollut valmiina ja postitettukin jo kaverille. Mutta kuva valmiista huivista oli unohtunut jonnekin.


Lanka: Novita Rose Mohair
Puikot: 5,5

Valmista huivia en tällä kertaa pingottanut ollenkaan. Huivi näytti ihan mukavalta hieman pehmeämpänä ja lötkeämpänä ilman pingoitusta.

Vielä pitäisi kaksi käsityötä tehdä saman haasteen vuoksi. Yhden tiedänkin, mitä teen, toisen ideaa on vielä hukassa. Mutta onhan tässä vielä puoli vuotta aikaakin. :)

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kaavojen ihmeellinen maailma

Olen unohtanut neulomisen hetkeksi. Syy on ehkä siinä, että minulla on kaksi valtavaa huivia kesken, joita en ole pystynyt tai viitsinyt koon takia enää raahata mukana koulussa luennoilla. Toinen syy on se, että minun on pitänyt piirtää kaavoja hääpukuun.

Aloitin puvun kaavoittamisen joskus joulun tienoilla piirtämällä peruskaavat. Talvella tein myös erään kokeiluversion mahdollisesta puvusta toisiin häihin juhlapuvukseni (lyhyemmällä helmalla ja toisen värisenä), mutta kevään aikana on tullut niin paljon ideoita lisää, ettei kokeilupuvun kaavat enää toimi suunnitelmiini. Siis uutta kuosittelemaan!

Eilen yritin kotona leikellä kaavoja ja liimailla niitä uudestaan kasaan saadakseni sopivan laskostuksen aikaiseksi. Olisihan se pitänyt tietää, ettei kannata levitellä mitään papereita lattialle, kun on kissa talossa.

Mistä se tiesikin, että juuri tuolle kohdalle olisi pitänyt aloittaa takakappaleen kasaaminen?

Kuvassa Koos, ihana pikkuinen, joka tuli Hollannista hoitoon.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Askartelupäivä


Tänään oli askartelupäivä. Vihdoinkin.

Olin Sinellistä tilannut jo huhtikuun puolella hyvissä ajoin tavaraa kortteja varten (liimakalvoa ja tarroja), mutta luvattu viikon toimitusaika olikin yli kaksi viikkoa ja sain tavarani vasta vapun jälkeen, vaikka alunperin suunnitelmissa oli ollut askarrella pääsiäismaanantaina. No, aina ei mene niin kuin suunnittelee. Tänään onneksi sain kivan kaveriporukan mukaan askartelemaan, ettei tarvinnut askarrella yksin kaikkia häiden kutsukortteja.

Hieman kuvaa myös itse työskentelystä. Paljon levällään olevia askartelutarvikkeita ja mikä tärkeintä: kahvikupposia, teetä... Jonkin voimallahan sitä piti jaksaa askarrella.



45 kutsun tekemiseen aikaa tänään meni 3-4 tuntia ja tekijöitä oli yhteensä kuusi (enimmäkseen 3 kerrallaan). Aiemmin aikaa oli kulunut jokunen tunti korttipohjan värjäämiseen. Seuraavia materiaaleja oli tullut hankittua kortteja varten:

- kopiopaperia (A4)
- mustaa teetä
- satiininauhaa 20 m
- kaksipuoleista teippiä (rullan koko tuntematon)
- paperiliimaa 3 tuubia
- kirjekuoria (50kpl/paketti)

Korttien väsäämisen aloitin jo varmaan jo helmikuussa. Luokkakaveri oli vinkannut, että teellä värjätty paperi toimii korttipohjana hyvin, joten sitä minunkin oli pakko päästä kokeilemaan. Värjäyksessä kylpyhuone sotkeutui melko hyvin (tee tarttuu aika hyvin posliiniin) ja paperien kuivattaminen ilman kelvollista pyykkinarua oli mielenkiintoista. Papereihin tuli myös melko runsaasti vaihtelua tummuuden suhteen, mutta se on vain hauska asia minusta.

Muuten korttien askartelu olikin sitten leikkaamista ja liimaamista. Organza kiinnitettiin korttiin kaksipuoleisella liimakalvolla. Satiininauhalla peitettiin vähän organzan röppöistä reunaa ja se kiinnitettiin kaksipuoleisella teipillä, jota löysin Askartelupuoti Piasta. Organza oli aarre, joka tarttui matkaan Jyväskylän Kädentaitomessuilta taannoin. Sisäpuolelle korttiin liimattiin paperiliimalla tulostettu arkki, jossa oli runo (tai oikeastaan lyriikat) sekä kutsun tiedot (milloin, missä, mitä). Lopuksi kutsuun liimattiin vielä tarrat.

Suurinta osaa materiaaleista jäi melko runsaasti yli. Hyvällä tuurilla saadaan vielä häiden jälkeen askarreltua kiitoskortitkin samoista aineista, satiininauhaa voi ehkä tarvita hitusen lisää.

Nyt on hyvä mieli, kun kortit ovat valmiita ja vain lähetystä vaille. Kiitos mahtaville apujoukoille!!



I lie awake watching your shoulders
Move so softly as you breathe
With every breath you're growing older
But that is fine if you're with me

I pledge to wake you with a smile
I pledge to hold you when you cry
I pledge to love you till I die
Till I die


Daniel Gildenlöw/Pain of Salvation

maanantai 2. toukokuuta 2011

Jatkoa lasinpuhallukseen

Nonniin. Nyt on vihdoin ja viimein kamerassa taas pattereita, joten voi hyvillä mielin jatkaa bloggaamista, kun saa kuviakin! Uhkasin joskus laittaa kuvia siitä, mitä sain lasinpuhalluskurssilla aikaan.

Melkein koko kööri kuvassa. Jätin lasihelmet ja pisarat kuvaamatta, koska ne eivät mitenkään ihmeellisen näköisiä olleen.

Ensimmäisessä lasinpuhalluspostauksessani oli kuvattuna kokoelma pulloja, joista suurin osa taisi olla ruskeaa lasia. En käyttänyt läheskään kaikkia ruskeita pullojani ja oma viinipulloni päätti hajota uunissa. Onneksi kurssilla oli muitakin pulloja käytettävissä.

Lasia käytettiin sekä murskana, että valmiita pulloja ja purkkeja saattoi sulattaa vain hieman ja muotoilla. Kuvan esineitä on tehty molemmilla tavoilla. Kaikki vihreät jutut on tehty kokonaan sulatetusta kierrätyslasimurskasta.






Armas pallosein on valmistettu kierrätyslasimurskasta myöskin. Murskassa taisi olla vihreän lasin lisäksi myös kirkasta lasia sekä aavistus ruskeaa joukossa. Pallo oli
suupuhallusharjoitus.







Oikealla: Taidelasiesine. Mitäpä tuosta nyt muuta voisi sanoa? Tikkupuhallettua kierrätyslasia tuollainen kokongi.













Lasikaatimet/kannut. Nämä ehkä parhaiten onnistuneet esineet tehtiin vanhoista vitafit -pulloista. Pullojen kaulaa sulatettiin uunissa niin, että kaulapehmeni riittävästi muotoilua varten.





Ensi vuonna voisikin sitten mennä Kansalaisopiston kurssille tekemään lasihelmiä :)