perjantai 31. toukokuuta 2013

B-I-N-G-O

P*skarteluhaasteessa oli aiheena Bingo. Valitsin rivikseni naru - X - oranssi.


X taitaakin tällä kertaa olla valkoinen tai boordileikkuri. Miten sen nyt sitten haluaakaan tulkita. 

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Penny Black

Kiitos PiHin, löysin Penny Blackin.Ihana sivusto ja ihana nettikauppa. Penny Black julkaisee perjantaina myös uuden kokoelman leimasimia, ja uuden kokoelman kunniaksi PB myös arpoo huikean palkinnon. Askartelijat huomio! Kannattaa käydä tsekkaamassa TÄÄLTÄ.


maanantai 27. toukokuuta 2013

Luonnos

P*skarteluhaasteessa #189 aiheena on ollut luonnos. En olekaan ikinä ennen tehnyt luonnosten pohjalta kortteja, joten korkea aika kokeilla. 


Yritin noudattaa luonnosta melko orjallisesti, joskaan ehkä keskimmäisen suorakulmion koko ei täysin vastaa luonnolsta, eikä myöskään tuo yläreunasta pilkistävä jokin lappunen. Kortti vaikutti mielestäni vielä aika pliisulta, joten luonnoksesta poiketen lisäsin vielä muutaman ylimääräisen helmen koristeeksi. 



lauantai 25. toukokuuta 2013

H niin kuin Hattu

PDHatille on tullut lisää uusia ihania kesähattuja. Tämä ihanuus on Pitsi, tummana versiona. Ihana lierihattu, jonka lieri on käänneltävissä ja väänneltävissä miten vain!


Hatuista tykkäävät: kannattaa ehdottomasti tutustua Personal Design Hattiin. Kotimaista, laadukasta valmistusta ja takuulla persoonallisemmat mallit. :)

perjantai 24. toukokuuta 2013

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Ei liimaa

Kortiston haaste #31:



Olen löytänyt uuden innostuksen Distress Inkkeihin. Epäilen, että alan pikkuhiljaa oppia käyttämään niitä. Tai ainakin minulla on hauskempaa niiden kanssa, mikä on ehkä tärkeämpää. :)

Tausta on tupsuteltu Distress Inkin Peeled Paintilla sienen avulla, jonka jälkeen paperia pitkin on valuteltu vesipisaroita. Reunat on ressattu. Leimaan on käytetty ihan vain Versafinen tavallista vedenkestävää mustaa (onyx black). "Tyhjä" kasvit on vielä pensselin avulla täytetty samalla DI:llä millä taustakin on värjätty. Reunat reussattu. Kiinnittämiseen on käytetty kaksipuolista teippiä - haaranastat ovat vain koristeita. 

Haasteessa kysyttiin vielä säilytysvinkkiä askartelukamalle. Pistin keväällä askartelutarvikkeeni parempaan järjestykseen saatuani kunnolliset laatikostot tarvikkeille, siitä juttu täällä. Vinkkini varmaan kuuluu, että riittävästi laatikoita ja selkeä jaottelu tarvikkeille, että mitä on missäkin. Ainakin oma askarteluintoni on noussut suuresti, kun askartelu on helpompaa tavaroiden löytymisen ansiosta. Ja hyvä säilytyssysteemi auttaa myös askartelupistettä pysymään siistimpänä. :)




maanantai 20. toukokuuta 2013

Onnistuneemmat yritelmät

Viimeksi keramiikkakuulumisissa esittelin vammaisia yksilöitä, jos nyt vähän vilauttaisi, miltä ne mukamas onnistuneemmat näyttäisivät. :D



Punainen kivitavarasavi, valkoinen enkooppi ja kirkas, ohut lasite. Kupin sisäpinnan halkeillut kuvio on tehty folion avulla. Vielä ei ole muodossa hirveästi kehumista, mutta on tämä nyt paremmin onnistunut kuin "pieleen menneet" tapaukset. 



Punainen savi, musta enkooppi, ei lasitetta. Kuvio painettu äiti vanhalla virkatulla pitsiliinalla. Täytyy nyt tunnustaa, että tämän saven kanssa en kyllä hirmusti pidä lasitteista ja ne tuntuvatkin vähän turhalta. Savi on tiivista ja sileää, ja kirkas lasitekin tuntuu vain vähän sotkevan saven pintaa....



Valkoinen enkooppi ja kirkas lasite. Kuvio painettu tyllipohjaisella pitsikankaalla.




Onnistuneimpia lopputuloksia, äidin pitsit taas paremmassa käytössä. Eikä tässäkään lasitetta!


Rakua, syksyn satoa. Kuvio painettu kirkkopuistosta kähvelletyllä oksalla, tumma enkooppi ja kirkas lasite.



Ensimmäinen ja ainoa dreijaamani kipponen. Tässä on se kuuluisa sininen lasite - tältä sen pitäisi näyttää, toisin kuin epäonnistuneet siniset lasitukset....


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Luovuus hieman hukassa

Tilasin FinnStamperilta hieman uusia papereita, mustetta ja leimasimen. Nyt on onnellinen askartelija - tuotteet tulivat todella nopeasti, ja paketti sisälti kiitoksen tilauksesta eli pari ylimääräistä paperiarkkia. Mielettömän hyvää toimintaa firmalta - hetihän minä menen tuollaisesta toiminnasta kertomaan iloisena eteenpäin. : D

Elikkäs FS:ltä tuli tilattua oranssia mustetta (Distress Ink, spiced marmelade) sekä tuollainen kukkaleimasin (taitaa olla daalia, mikäli lajia pystyy tunnistamaan). Idea tähän ei ollut ihan oma, vaan inspiraatiota ja mallia otettiin FS:n blogista. Oranssi väri oli blogissa niin mahtava, että pakkohan tuollaista oli itselle saada. 

Viime aikoina olen tehnyt hieman liikaa kortteja samalla leimasimella, alkoi jo tympäistä, joten jotain uutta piti keksiä. Omien ideoiden puute, ja ajattelun rasittavuus, ajoivat minut hankkimaan vielä saman leimasimenkin blogijutun perusteella. Mutta eipä mitään, nätti kuva, ja eiköhän tällä kohta innostu tekemään kovasti muunkin laisia ja värisiä kortteja. :)



Käykö teillä ikinä niin, että on hirveä hinku askarrella, mutta inspiraatio on hieman hukassa ja mitään hyvää ei oikein tahdo syntyä? Mitä te silloin teette?

Itselläni koulu- ja työstressi aiheuttaa sitä, että luovuus kärsii ja ajattelu rasittaa aivosoluja. Kun pelkän päivän ruuasta päätöksen teko on haastavaa, ja on vaikea keksiä, mitä ihmettä sitä haluaisi laittaa ja syödä, voitte kuvitella mitä se tekee luovemmalla puolella. Onneksi internet on täynnä blogeja ja sivustoja, joilta voi hivenen käydä ottamassa mallia töihin.


P*skarteluhaasteen aiheena oli liukuvärit. Tässä värit liukuu hieman epätasaisesti, koska en ole vielä hirvittävän hyvä Distress Inkkieni ja sienen käytössä, mutta yritys liukuvärjäämisen suhteen on kova. : D

Tällä alemmalla kortilla siis osallistun mukaan haasteeseen. 

Pieleen menneet kipposet

 Keramiikkakurssilla ei kyllä voi onnistua aina - eikä edes kovinkaan usein. Sen lisäksi siis, että muuten vain hienojen keramiikkatöiden tekeminen on vaikeaa, myös muut käytetyt aineet ja uuni tuottavat välillä yllätyksiä, joita ei ihan voinut aina odottaa.


Lasitteet tuottivat yllätyksiä. Se lasite mikä näytti yhdessä savessa hyvältä, ei toiminutkaan samalla tavalla kaikilla savilla. Kukapa olisi arvannut? En ainakaan minä.  


Sininenkö tämän pitäisi olla? Häivähdys siellä täällä kertoo, miltä värin pitäisi näyttää, mutta mitä se ei ole. 


"Sinistä" hieamn lisää. Kannattaa huomata myös väärän kokoinen aluslautanen sekä purkin hieman lässähtänyt olemus (joku nimeltä mainitsematon bloggaaja jätti kuivamaan väärään asentoon ja nosteli purkkia liian kosteana).


Kuka haluaa arvata tämän lasitteen värin? Kura? Mätä? Ripuli? Ei, vaan MATTAVIHREÄ. Joo-o. Rakusavi tuotti taas yllätyksen. 


Sitten seuraakin epäonnistumisten lempparini, jotka kulkevat nimellä "mädäntyneet kipot". Valitettavasti tämä lasitusvamma taisi osua kurssin muuten parhaiten onnistuneimmille kipoille - siis muotonsa puolesta. 


Näissä on tumman punaisen saven päällä musta enkooppi sekä transmutantti valkoinen lasite. Transmutantin lasitteen ideana on, että enkoopit nousevat muuten peittävän lasitteen läpi ja tuovat kuviot esille. Tai näin siis pitäisi käydä. Nyt näyttäisi siltä, että lasite ei ole muuttunut valkoiseksi, eikä tuonut enkooppia esille, vaan on tapahtunut jotain hyvin jännittävää...


Tämä kippo harmittaa kyllä eniten. Muoto oli kiva, kuvio onnistuntu, reunat melko siistit, mutta lasitteen perkules... Miten savi voikin näyttää noin mädäntyneeltä...

No, tiedänpähän ensi vuonna, mitä lasitteita EN käytä rakun tai punaisen saven kanssa....

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kevätperhe

Meidän suvussa kaikki juhlapäivät ovat painottuneet aina kahteen kuukauteen vuodessa. Lähes kaikki sukulaiset paria hassua poikkeusta lukuunottamatta ovat syntyneet joko toukokuussa tai elokuussa. Ja toukokuu taitaa olla vähän suositumpi juhlakuukausi, miehen perheelläkin tuppaa olemaan juhlia toukokuussa, ja samaan kuukauteen sattuu yleensä myös äitienpäiviä, nimppareita ja valmistujaisia. Ja tämä siis vain koskien sukua.. Huh.

Niinpä sitä on tullut tehtyä kortteja vähän enemmän viime aikoina. Olen innostunut pitkästä aikaa käyttämään omenapuu- (tai mikälie tuollainen kukkiva puunoksa) leimasinta, kun muut leimat ovat tuntuneet vähän tylsintä. Onneksi FinnStamperille on tehty jo uusi tilaus. :)


Tämä kortti meni tädille synttärionniteluina :)

torstai 16. toukokuuta 2013

Keramiikka kurssi on ohi - ensi vuonna uudestaan!

Kävin alkuviikosta hakemassa kansalaisopistolta viimeisetkin valmiit keramiikkakurssin työt. Kaikkia en ollut nähnyt itsekään valmiina, kun olivat jääneet viimeisen kerran jälkeen vielä uuniin lasituspolttoa varten. Kurssi oli kaiken kaikkiaan sen verran lystikäs, että luulen meneväni ensi vuonna uudestaan. Haluun mennä uudelleen kurssille, voi tietenkin vaikuttaa myös se, että minulle jäi savia melkoisesti yli, ja jotenkin ne pitäisi saada käytettyä poiskin...


Tumman punainen savi oli kivitavarasavea, hieman rakumaista, mutta kuitenkin löysempää käsitellä. Nappien tekeminen tästä nimenomaisesta savesta oli mukavaa, sillä siihen sai painettua erilaisia jälkiä todella helposti. Tosin valkoinen enkooppi yllätti olemalla sittenkin ei niin kiva kuin olisin toivonut. Nämä napit ovat kooltaan suunnilleen 2,5x3,5cm (reiät on tehty mehupillillä).



Pyöreitä nappeja, mutta vaihteeksi pienempinä. Halkaisija näillä on kahden sentin luokkaa, reiät millisiä tai vähän päälle. Ei lasitusta, mutta raitoihin on hangattu mustaa enkooppia.


Sama koko kuin edellisissä, musta enkooppi ilman lasitusta. Kuviointi on tehty rutatulla foliopallolla. 


Ja vielä nappeja dreija-savesta. Sama halkaisija, noin kaksi senttiä, ja pyöreät napit on väännetty hieman kieroiksi. Koristeena pitsikuviota, joka on enkoopattu sinisellä, kirkas lasite. 

tiistai 14. toukokuuta 2013

Vilauksia Vilnasta

Kuun alussa uhkailin laittavani hieman pidempää postausta Vilnan reissusta, ja pitäähän moiset lupaukset pitää.


Vilnan reissu oli siis viikon mittainen, Nordplus -hankkeen järjestämä intensiivikurssi. Aiheena kurssilla oli "Sustainable development and corporate responsibility in clothing and textile industry" ja kurssille osallistui vaatetus- ja tekstiilialan opiskelijoita neljästä maasta: Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Liettuasta.

Hanke tarjosi meille opiskelijoille matkat, majoitukset ja päivittäin aamupalan sekä lounaan. Täytyy sanoa, että lähdin reissuun niin kurssille kuin vähän lomailemaankin. Onneksi vapaa-aikaa kierrellä siellä täällä oli yleensä päivittäin ihan mukavasti. 


Viikon aikana hankkeenkin puolesta tuli käytyä vähän siellä sun täällä. Minä en pysynyt pelkästään Vilnassa, vaan hanke vei päiväksi käymään Kaunasissa tutustumassa paikallisiin tekstiili- ja vaatetehtaisiin. Valitettavasti valokuvani tehtaista on niin suttuisia, että niistä ei ole mitään iloa blogin kanssa. 

Lisäksi hanke kierrätti meitä vanhassa kaupungissa sekä aiheeseen sopivassa näyttelyssäkin. 




Vanhinta osaa kaupungista, valitettavasti aika ei aivan riittänyt päälle asti könyämiseen. Tuolla täytyy kyllä päästä käymään, mikäli Vilnaan tulee vielä joskus mentyä.



Pääsin Vilnassa käymään upeimmassa näyttelyssä ikinä! Museossa (Museum of Applied Arts) oli näytteillä osa Aleksandr Vasiljevin Art Noveau -pukukokoelmasta. Vasiljevin kokoelma on maailman suurin historiallisten pukujen kokoelma, ja siitä oli esillä pukuja, asusteita ja valokuvia 1800-luvulta 1920-luvulle asti.


Museossa sai onneksi ottaa valokuvia - ilman salamaa.



Perinteitä kunnioittaen - Heidin kanssa kiinalaisessa. Joka reissulla pitää käydä aina kiinalaisessa. :D


Sitten, museoiden ja vanhan kaupungin ulkopuolella on se toisenlainen Vilna, se osa kaupungista, jota tuntui olevan paljon enemmän nähtävillä. Rapistuvia taloja, graffiteja, likaa, roskaa. Majoituspaikkamme ja keskustan väliin (noin 2-3 kilometriä) jäi alue, jonka läpi ei kannattanut yöllä kävellä opiskelija-oppaidemme mukaan...


"May the names of Lithuanian patriots shot ti death in this former KGB building bear witness to duty fullfilled to the motherland its honour, freedom and independende."

Vanha KGB rakennuksen seinä oli täynnä vuosina1945-46 tapettujen nimiä. Nimet eivät rajoittuneet pelkästään seinään, vaan niitä löytyi myös katukivetykseltä. Rakennuksessa taisi toimi nykyään KGB:n museo.