keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Väsy, väsy västäräkki...

Enkös maininnut käyneeni marraskuussa Tampereen Kädentaitomessuilla? Taisin mainita, taisin mainita myös sijoittaneeni maailman ihaninmpaan lankaan, tarkoituksenani neuloa Nurmilintu. Alunperin tarkoitukseni oli neuloa Nurmilintu langasta jo viime vuonna, mutta aivan en ehtinyt, kun oli loppuvuodesta niin paljon muutakin neulottavaa. Mutta nyt on pakko vähän nauraa rätkättää: empähän jättänyt lankaa hautumaan kovin pitkäksi aikaa, ähäkutti. On viime vuoden lankalaihiksesta jotain tullut opittua. 


Malli: Nurmilintu by Heidi Alander (ravelry)
Puikot: 4mm (80cm pyörö)
Lanka: Malabrigo Yarn Sock
Menekki: 100g

Kun aloitin ahkeramman neulomisen päätin, että en osta mitään liian hienoja tai kalliita lankoja, ennen kuin ymmärrän jotain niiden päälle. Tyydyin Novitan lankoihin, koska minulla ei oikeastaan silloin ollut mitään pahaa sanottavaa niistä, ja ajattelin, että on kannattavampaa ostaa hyviä lankoja vain kun osaa niitä kunnolla arvostaa. Tässä jokusen vuoden nitkuttelun jälkeen olen alkanut ymmärtää, mistä langan laatu tulee, ja millaiset langat ovat hyviä. Joten nyt voin pikku hiljaa sallia itselleni kalliimmat unelmalangat. 

Ja kalliimpaa unelmalankaahan (ainakin minun mittapuullani) Malabrigon lanka on. Paitsi että lanka on kaunista (upea väri ja hieno, himmeä kiilto), myös tuntu on taivaallinen. Helppoa neuloa, lanka ei halkea herkästi ja kierre pitää. Salaa aloin haaveilemaan, josko tällaisesta joskus uskaltaisi paidan neuloa.. Mutta ei ehkä ihan vielä, ei tänä vuonna.


Ja huivi oli taas hehkuttamani Heidi Alanderin malleja. Pidin huivin muodosta, epäsymmetrinen kolmio, jonka neulominen aloitetaan yhdestä pienestä kulmasta.  Aina oikein -neulepinta on minusta myös ilahduttava huiveissa, sillä neuleet laskeutuu kauniisti ja asettuu hyvin kaulalle. Mallissa hauska yksityiskohta oli pitsi raidat, jotka neulottiin myös aina oikein -meiningillä - ei yhtään  nurjaa silmukkaa koko huivissa. Jänskää!


Tämän huivin myötä tajusin jotain kamalaa: minulla on liikaa huiveja! Aivan liikaa. Ja vieläpä tykkään neuloa huiveja. Nurmilinnulle onneksi löytyi uusi koti äidiltä, mutta jatkossa minun täytyy hieman ehkä hillitä huivien neulomisintoani. Ehkä. 

Lopuksi vielä teemaan sopivaa tunnelmamusiikkia.


Video Youtubesta.

6 kommenttia:

  1. Tosi kaunis Nurmilintu! Ja sopii niin hienosti tuon pipon kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllähän tuo värien puolesta pipoon mätsäisi, valitettavasti pipo ja huivi joutuivat eroamaan (pipostani kun en luovu, ja huivi tosiaan meni äitille) :D

      Poista
  2. Ihana lintunen, todella kaunis!
    Miten ihmeessä voi olla liikaa huiveja? Jos lattian keskellä on pieni polku joka on reunustettu huiveilla, niin sitten ehkä. Mut ei muuten. Muuten niitä on sopivasti tai liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Niin minäkin ajattelin, että ei voi olla liikaa! Mutta sitten alkoi jäämään huiveja käyttämättä, ja niitä tursui eteisin hyllyköstäkin, ja lisää oli puikoilta tulossa... Mahdottoman kuuloinen tilanne! Mutta, no, saapahan välillä tehdä huiveja sitten jollekin muullekin kuin vain itselle. :D

      Poista
  3. Tuo pipo vei mun huomion täysin! Piti oikein uuestaan kattoa kuvia, että älysin mitenkä hieno huivikin on :)

    VastaaPoista