Voisinpas tähänkin blogiini (sen toisen lisäksi) riemuita vähän lisää syksystä ja erityisesti sienistä! Nyt on pari kertaa tullut käytyä lenkillä ja samaalla sienessä Mr. T:n kanssa.
Ensimmäisellä kerralla varustus sienien varalta oli hieman kurja: litran muovipussit riittivät hyvin, mutta pieni armeijan olkalaukku oli hieman liian ahdas kilolle veriseitikkejä ja parille litralle suppilovahveroita. Toisella kerralla (eilen) tajusin varautua paremmin repulla ja se kannatti: pari litraa veriseitikkejä ja 6 litraa suppiksia. Harmitti vain, kun en tajunnut ottaa koria ja veistä metsään mukaan, ihanaisia rouskuja jäi paljon maahan odottamaan jotakuta muuta kerääjää. Ehkä seuraavalla kerralla.
Veriseitikkien keräämisen riemu perustuu siihen, että pääsen taas ensi viikonloppuna mökille Viitasaarelle värjäämään lankoja. Nyt voin jo varmasti sanoa, että Lydiasta tulee veriseitikin punaista. Puolisentoista kiloa seitikkejä riittää kyllä enempäänkin värjättävään, pitää ehkä käydä ostamassa vähän Floricaa Lydian kaveriksi...
Vielä pitäisi vain saada ostettua lisää puretusaineita; kuparisulfaatti ja viinikivi ovat aivan loppu, ja kuinkas ollakaan juuri niitä taidan tarvitakin...
Edit. Nyt on oma kuva. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti