Otsikon takana on surullinen tarina. Värjärin typeryys ei liity millään tavalla itse värjäysoperaatioon vaan huonoon muistiin. Sain Neuloo ja Purkautuu-blogin ystävältä värjättäväksi kaksi pakettia (8 kerää, siis yhteensä 400grammaa) Alinaa värjättäväksi. Alkuperäinen haaleanvihreä sävy ei neitiä miellyttänyt, joten lupasin yrittää värjätä paremman väriseksi. Jostain kumman syystä mökille lähti värjättävistä paketeista vain yksi ja värjättynä on vain puolet langoista. Ja samaa sävyä on mahdotonta saada uudelleen.... :´(
Kerrankin päätin testata langan ennen värjäämistä. 100% villa ottaa aina nätisti väriä, mutta aina on olemassa huopumisen mahdollisuus. No, testattu langanpätkä ei huopunut muutaman tunnin keittämisessä, eikä kovin pahasti tykännyt kyttyrää pohjaan palamisestakaan (kannattaa unohtaa kattila levylle, kun lähtee saunaan).
Väriksi oli aiemmin sovittu lupiini ja niitä näyttikin vielä kasvavan mukavasti takapihalla. Pari kiloa kasvia sai revittyä helposti kattilaan, joskin mieltä kalvoi epäilys siitä, että lähteeköhän näin myöhään syksyllä kasveista vielä kunnolla väriä. No lähti.
Ja tällaista jälkeä tuli. Aliinan pohjavärin takia värjätty lanka on tummempaa mitä yleensä lupiinilla tulee. Mutta melkoisen miellyttävä vihreä kuitenkin. Sävyeron ollessa näinkin suuri, lankoja voinee käyttää raidoittain. Tai sitten Neiti Neuloo ja purkautuu joutuu odottamaan seuraavaa värjäystä kevääseen asti...
Huoh. Parempi onni ensi kerralla. Mokista on ehkä joskus jotain hyötyä: samaa mokaa tulee harvemmin tehtyä kahdesti.
Jopas saitkin upean vihreän värin!
VastaaPoista