tiistai 4. syyskuuta 2012

Paljon iloa tyhjästä

Joo-oh. Taannoinen iloni isoäidin neliöistä oli ennen aikaista. Luulin käsittäneeni ohjeet suunnilleen oikein, kunnes minulle kerrottiin miten saisin neliöistä vieläkin siistimpiä. Erinäisistä vastalauseista huolimatta päätin purkaa neliöt ja virkata kaikki uudelleen entistä nätimmällä tyylillä.

Rumalla tavalla olin ehtinyt virkata tarkalleen 43 neliötä. Nyt niistä on enää purkamatta 25, valmiita sieviä neliöitä tämän päivän luennon ja kokousten aikana ehti valmistua 20 kappaletta. Onneksi ystävät auttoivat luennoilla valmiiden vanhojen lappusten purkamisessa. :)

Tällä tahdilla saan huomenissa varmaan kaikki tai ainakin suurimman osan vanhoista lappusista purettua ja virkattua uudelleen. Alkaakin vähän kyllästyttää. Ehkä kohta täytyy pakertaa välillä jotain muuta - neuloa vaikka peukalot keskeneräisiin lapasiin, jotka löytyivät lankakorin pohjalta. :)

2 kommenttia:

  1. Tässä taas huomaa, miten raaka laji väkrääminen on: välillä oikeasti menee 43 askelta taakse ja 20 eteen :D

    Nimim. Purin melkein valmiin pappatakin, slipoverin ja pari pipoa ja pian keriytyy toppi ja toinen neuletakki. Enkä halua edes ajatella tekemiseen kuluneita (yhteensä satoja?) tunteja ja jäykkiä niskoja. :D Tiukasta seulasta kiittää kukkaro - uutta lankaa ei tarvitse ostaa varmaan ikinä, kun purkaa valmistuneet työt :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä blogger halusi tulkita kommenttisi roskapostiksi, joten löysin sen vasta nyt. Pahoittelut viiveestä vastauksen kanssa. :D

      Minullakin on ollut meneillään töiden purkamista - kyytiä on saanut niin Niilo-pojan haalari kuin eräs Lumiruusukin. Tosin mieluummin ehkä olisin ollut purkamatta, jos loppuun neulominen olisi ollut mahdollista. Purkamisesta tulee aina jotenkin kurja fiilis - "epäonnistuinpas tässäkin".

      Mutta tällaistahan käsitöiden tekeminen on. Aina ei voi onnistua - eikä välttämättä edes kovin usein! Ainakaan, jos kokeilee erilaisia ja uusia juttuja aktiivisesti. :)

      Poista