Äidin pieni apuri?

Luulen, että muut kissanomistajat yhtyvät näkemykseeni siitä, että käsitöitä ei tarvitse ikinä tehdä yksin. Ja useimmiten apulaisesta ei ole kauheasti apua. 

Näin ainakin meillä. Silli ei ole ihan oppinut, että lankakeriä ei varasteta keskeneräisistä töistä, neulomisessa ei käytetä koukkuja ja virkatessakin työssä riittää vain yksi koukku. 

Toisaalta lankapallon kanssa karkuun kiitävä mirri on mielettömän hellyyttävää ja ympäri kämppää purettu lankakerä (joka on tietenkin sotkettu huonekalujen jalkojen ympärille) lähinnä koomista. Nyt mirrini on vielä ruvennut pesimään tilkkupeittoni tilkuissa.

Yleensä säilytän tilkkujani muovipussissa (tai jossain vastaavassa) ja pusseihin on päästävä kiehnäämään aina tilaisuuden tullen. Virkatessani tilkkuja saatan kasata niitä vain sohvan nurkkaan hetkeksi, ja ai että - mikä onkaan parempi pesä pienelle kissalle. :D