tiistai 7. elokuuta 2012

Kesäiloa!

Kesä on onnistunut jo hurahtamaan jonnekin ilman blogipäivityksiä. Miten ihmeessä voikaan kesällä olla niin kiire, ettei ehdi juuri mitään käsillä nykertämään saatikka bloggaamaan?

Vastaus on joskus hyvinkin yksinkertainen: olen taas onnistunut hamstraamaan liikaa tekemistä. Tämä hamsteri ei näemmä ole tyytyväinen elämäänsä ellei ole jatkuvasti stressaantunut ja kiireinen. Noh, ehkäpä tästä kesästä oppii taas jotain. Tosiaan: töiden ohella minulla on jonkin verran työharjoittelua ja lisäksi kesäopintoja. Ei yksi juttu sitten riittänyt...


Näitä kavereita on alkanut tänä kesänä näkymään vähän enemmän. Suurin osa ihmisistä tuntuu valittavan kotiloista, itsehön rakastan mokomia mönkijöitä. Ehkä pitäisi ottaa vähän mallia näiltä veitikoilta ja alkaa elää hivenen hitaammin.

Olen minä kuitenkin jotain vähän tässä kesän aikana ehtinyt askartelemaan ja tekemään. Alkukesällä osallistuin opintojeni yhteydessä korsettikurssille ja sain korsetin valmiksikin. Tosin sitä en ole ehtinyt vieläkään kuvaamaan, joten en ehkä hypetä siitä sen enempää. Lisäksi olen väkerrellyt jonkin verran kortteja, kun innostuin hankkimaan vähän lisää välineistöä siihen puuhaan.


Sinooperin loppuunmyynti ja mainiot alennukset innostivat minut hankkimaan embossaukseen sopivaa välineistöä. Puhallinta kun en omista, kuumennan jauheet hellan avulla. Hellan levyt ovat ehkä hivenen turhan kuumia tähän puuhaan: liima tahtoo raksahdella välillä irti ja jauhe ei aina sula aivan tasaisesti. Toisaalta tuossa epätasaisessa jäljessä on jotain viehättävääkin.



Kesäiloa -leimasin on FinnStamperilta, perhoset Tiimarista, helmet häämessuilta (Askartelupuoti Pia).


Töissä on ollut aina tapana antaa kortti poislähtijöille. Tänä vuonna jouduinkin korttien tekijäksi, kun kahden kesäpojan sopimukset päättyivät. Toiselle tein tämmöisen keltaisen kortin (ei tämä ko. yksilö, en muistanut kuvata ennen kortin luovuttamista!), toinen sai vanhoista korttikätköistä pinkin tipun, jonka olen esitellyt aiemminkin.

Nyt täytyy mainita, että vähän nuo tiput masentavat. Olen mennyt hukkaamaan kyseisen leimasimen jonnekin (täällä sen on pakko olla jossain kotona!), mutta eipä ole parin kuukauden etsintöjen jälkeen vielä löytynyt. :(

1 kommentti:

  1. Ihania kortteja! Toivottavasti leimasin löytyy! Ite oon huomannut semmoisen hassun jutun, että yleensä se hukattu juttu löytyy, kun ensin hukkaa jotain muuta ja etsii sitten sitä toista asiaa mutta löytääkin ekan. Tosin miinuksena on sit se, että aina on joku asia hukassa :D

    VastaaPoista