keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Väriterapiaa

Korttiaskartelut ovat jääneet keväällä vähän vähemmälle. Minulle tuntuu usein käyvän näin, tai no ainakin joulun jälkeen. Sieltä kuitenkin se askarteluintokin alkaa nostamaan taas päätään. 

Tuossa keväällä päätin aloittaa askartelut taas vähän kevyemmin, iloittelemalla vain värien kanssa ja tuusaamalla kasan taustoja valmiiksi. Kun varsinaista inspiraatiota kortteihin joutuu odottamaan, minusta on joskus ihanaa vain maalailla ja värjäillä papereita, leikkiä väreillä. Näidenkin korttien tausta olen tainnut tehdä silloin, kun kevätkelit olivat kurjimmillaan. Erilaisia taustoja syntyikin niin paljon, että pärjään niillä varmaan vielä hyvän tovin. 

Olin aiemmin bongannut jostain korttihaasteesta (joko Addicted to Technics tai P*skarteluhaaste) hauskan tekniikan taustojen tekemiseen: taustan leimaamisen akryylipalikan ja vesiliukoisen musteen avulla. Haasteeseen en osallistunut, mutta tekniikka jäi mieleen, ja sitä piti päästä myöhemmin testailemaan. 

Tässäpä sitten muutama näitä, testailun ja improvisoidun väriterapian valmiita lopputuloksia.



Kaikissa on käytetty musteina mm. vesiliukoisia suihkeita ja Distress Inkejä, ripauksella vettä höystettynä. Värjättävänä pohjana kokeilin sekä akvarellipaperia että halpaa, heikkolaatuista kartonkia - molemmat toimi, akvarellipaperi loistavasti ja kartonki ihan riittävän hyvin.  Riittävän ison akryylipalikan puuttuessa leimaamisessa hyödynsin CD-kotelon kantta.


Leimakuvat ja teksti on leimattu taustojen kuivuttua pigmenttimusteella. Värikylläinen tausta, ja hyvä kuva eivät mielestäni vaatineet paljoa koristeluja, joten yksinkertaisella mallilla mentiin.

Taustapapereitakin on vielä kasa, mutta pitää vielä etsiskellä inspiraatiota. Joskos sitä tekisi vähän erilaisiakin kortteja, kun tällä samaisella mallilla tuli hujautettua jo kasa... :D


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Värjäysurakka

Olinpahan mökillä. Parisen viikkoa takaperin. Ja kyllä se vain niin on, että aina kevään korvalla herää valtava tarve päästä maalle, luontoa lähelle, ja ennen kaikkea tarve päästä värjäämään lankoja.

Kasvivärjäyksellä on nykyään vain ikävä tapa hankaloittaa lankalaihista - melkoisen paljon vieläpä. Nyt yritin olla kaukaa viisas ja värjätä vain puoli kiloa lankaa kerralla, sen normaalin 100 - 200 gramman sijaan. No joo, ei tunnu kauheen fiksulta, mutta tarkoituksena olisi neuloa rykäistä itselle mekko (Ruis), ja se sattuu syömään aika paljon lankaa..


Mekkoon valikoitui langaksi ohjeen mukainen Novitan Nalle ja väriaineeksi sipuli. Koska kaikki langat piti saada värjättyä yhdessä erässä, olikin aika mielenkiintoista yrittää tunkea kaikki tarvittava tavara samaan aikaan kattilaan - tunnustettakoon, että sipulinkuoria ei tullut käytettyä ihan ohjeen mukaista määrää, koska kattilaan ei mahtunut, ja kuoret oli myöskin pakko siivilöidä liemestä pois, jotta langat mahtuivat kattilaan. Hupsista. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut - yksikään vyyhti ei palanut pohjaan kiinni ja värikin on ihan mukavan voimakas.

JA koska 500 grammaa Nallea ei tuntunut riittävältä lankavaraston lisäykseltä, niin pitihän jälkivärikin vielä tehdä. Olisihan se myös hyvän väriliemen tuhlaamista, jos ei olisi jälkiväriä ottanut. Tosin, tuli sitä lientä ehkä tuhlattuakin, kun en yhtä useampia jälkivärieriä ottanut... Jälkivärissä tällä kertaa pohjalla valkoista Novitan Woolia.


Todettakoon tähän loppuun, että huolimatta langalla mehustelusta ja värjäyksellä pröystäilystä, lankalaihis voi aika yllättävän hyvin. 

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Väsy, väsy västäräkki...

Enkös maininnut käyneeni marraskuussa Tampereen Kädentaitomessuilla? Taisin mainita, taisin mainita myös sijoittaneeni maailman ihaninmpaan lankaan, tarkoituksenani neuloa Nurmilintu. Alunperin tarkoitukseni oli neuloa Nurmilintu langasta jo viime vuonna, mutta aivan en ehtinyt, kun oli loppuvuodesta niin paljon muutakin neulottavaa. Mutta nyt on pakko vähän nauraa rätkättää: empähän jättänyt lankaa hautumaan kovin pitkäksi aikaa, ähäkutti. On viime vuoden lankalaihiksesta jotain tullut opittua. 


Malli: Nurmilintu by Heidi Alander (ravelry)
Puikot: 4mm (80cm pyörö)
Lanka: Malabrigo Yarn Sock
Menekki: 100g

Kun aloitin ahkeramman neulomisen päätin, että en osta mitään liian hienoja tai kalliita lankoja, ennen kuin ymmärrän jotain niiden päälle. Tyydyin Novitan lankoihin, koska minulla ei oikeastaan silloin ollut mitään pahaa sanottavaa niistä, ja ajattelin, että on kannattavampaa ostaa hyviä lankoja vain kun osaa niitä kunnolla arvostaa. Tässä jokusen vuoden nitkuttelun jälkeen olen alkanut ymmärtää, mistä langan laatu tulee, ja millaiset langat ovat hyviä. Joten nyt voin pikku hiljaa sallia itselleni kalliimmat unelmalangat. 

Ja kalliimpaa unelmalankaahan (ainakin minun mittapuullani) Malabrigon lanka on. Paitsi että lanka on kaunista (upea väri ja hieno, himmeä kiilto), myös tuntu on taivaallinen. Helppoa neuloa, lanka ei halkea herkästi ja kierre pitää. Salaa aloin haaveilemaan, josko tällaisesta joskus uskaltaisi paidan neuloa.. Mutta ei ehkä ihan vielä, ei tänä vuonna.


Ja huivi oli taas hehkuttamani Heidi Alanderin malleja. Pidin huivin muodosta, epäsymmetrinen kolmio, jonka neulominen aloitetaan yhdestä pienestä kulmasta.  Aina oikein -neulepinta on minusta myös ilahduttava huiveissa, sillä neuleet laskeutuu kauniisti ja asettuu hyvin kaulalle. Mallissa hauska yksityiskohta oli pitsi raidat, jotka neulottiin myös aina oikein -meiningillä - ei yhtään  nurjaa silmukkaa koko huivissa. Jänskää!


Tämän huivin myötä tajusin jotain kamalaa: minulla on liikaa huiveja! Aivan liikaa. Ja vieläpä tykkään neuloa huiveja. Nurmilinnulle onneksi löytyi uusi koti äidiltä, mutta jatkossa minun täytyy hieman ehkä hillitä huivien neulomisintoani. Ehkä. 

Lopuksi vielä teemaan sopivaa tunnelmamusiikkia.


Video Youtubesta.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Rakkaudesta raitoihin

Tässä kevään mittaan sisältäni on purskahtanut esiin pieni fani. En ole yleensä mitään fanittaja-tyyppiä, innostun asioista helposti, mutta fanittamaan harvemmin jaksan ryhtyä. Nyt kuitenkin kevään myötä olen löytänyt sisäisen fanini, joka on selvästikin rakastunut Heidi Alanderiin. Joo, saattaa niitä fanitettavia neulesuunnittelijoita olla muitakin, mutta keskitytäänpäs nyt ensin Alanderin hehkuttamiseen.


Olin pitkään himoinnut puikoille jotain Alanderin huivia, mutta en ollut osannut päättää, minkä ensiksi tekisin. Lopulta, Suuren Paita- ja Pipohaasteen myötä, oli pakko tehdä päätös ja aloittaa jotain. Puikoille pääsi raitahuivien kuningatar...

Malli: Meadow Grass by Heidi Alander
Puikot: 4mm (80 cm pyörö)
Lanka 1: Drops Fabel, turkoosi (96g)
Lanka 2: Drops Fabel, vihreä (32g)
Lankamenekki yht. 128g


Mallia oli aivan älyttömän ihanaa neuloa. Rakastan aina raitojen neulomista, jotenkin yllättävän tyydyttävää. Reunapitsi oli myös miellyttävän helppo neuloa. Ja parastahan tässä mallissa minusta on väriyhdistelmillä ja pinnoilla leikittely - minusta räikeät raidan yhdistettynä herkkään, yksiväriseen pitsiin, toimii vain älyttömän hyvin.