tiistai 30. lokakuuta 2012

Kauan kadoksissa ollut rakkaus

Olen kaivannut kotsan vihkoani vuosien takaa, yläasteelta. Tiesin sen olevan jossain, mutta useamman muuton jälkeen kymmenen vuotta vanhat kouluvihot tuppaavat häviämään. Perusteellisemman siivouksen yhteydessä se kuitenkin löytyi, ja sain rakkaan Masala Tsain ohjeen takaisin. Olisihan noita ohjeita löytynyt internetistä, mutta jostain syystä arvostan tätä reseptiä.

Eilen illalla tuli sitten muinaista reseptiä testattu (vain vaivaiset kaksi ja puoli litraa tuli hörpittyä) - ja oi NAM! Jää kaikki kauppojen ja kahviloiden makusiirapeista tai pikajauheista tehdyt Chai Latet toiseksi. Kevyt maitoonkin tehtynä mausteinen, lämmin ja kermaisa tee oli ehkä parasta, mitä saattoi kylmänä iltana suuhunsa saada... ^_^

Masala Tsai
Maustettu intialainen tee

3 dl vettä
4 kardemummaa
pala kanelia
2-3 neilikkaa
3 dl maitoa
n. 1 rkl mustaa intialaista teetä
1-2 rkl sokeria

1. Kiehauta vesi ja mausteet.
2. Lisää maito ja kiehauta.
3. Lisää tee ja sokeri, anna hautua 5-10 minuuttia.


Ohjeen alkuperästä ei valitettavasti ole tietoa.

maanantai 29. lokakuuta 2012

B-I-N-G-O (iso musta kissa istui ikkunalaudalla)

P*skarteluhaasteen (#160) bingosta valitsin omaksi pystyrivin musta - X - kimallus. X sai olla jokeri, omavalintainen asia kortissa. Minun kohdallani se oli sitten valkoinen. 



Täytyy myöntää, että olen todella huono käyttämään kimaltavia papereita ja asioita. Niiden yhdistäminen johonkin muihin koristeisiin on varsinkin haastavaa. Olikin siksi ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin tuotakin kimaltavaa paperia käyttämään - vaikka se on paperivarastossani pyörinyt jo ainakin vuoden...

Pitäisi kyllä muutenkin aloitella joulukorttien tekoa, ettei jäisi taas viime tippaan. Luvassa siis piakkoin jouluun sopivampien papereiden shoppailua :D.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kortiston haaste #2

Jokin aika sitten internetin ihmemaailmaan ilmestyi uusi kortteihin liittyvä haasteblogi, Kortisto. Kortiston historian toisessa haasteessa aiheena oli bingo, josta valitsin itselleni kolmikon:

vaaleanpunaista - nauhaa - ruskeaa


Tarvikkeet:
Vintagekuva: Paperitaivas
Ruskea pilkkupaperi: Paperitaivas
Vaaleanpunainen paperi: Paperitaivas
Valkoinen sydän: Suomalainen kirjakauppa
Satiininauha: Sinooperi
Helmet: Tiimari
Ruskea kartonki: Tiimari










torstai 25. lokakuuta 2012

Merten salaisuudet

Kuka ei ole katsonut muksuna Merten Salaisuuksia eikä tiedä kuka Jacques-Yves Cousteau on? Kannattaisi tietää.

Muksuna minä ainakin rakastin herran ohjelmia ja dokumentteja. Calypson seikkailujen seuraaminen oli aivan parasta älykästä viihdettä. Ja katsoisin vieläkin, jos löytäisin ohjelmia jostain. Oikean Cousteaun seikkailuiden sijaan olen joutunut välillä seuraamaan pojanpojan puuhailuja, mutta eihän lapsenlapsi aivan yhtä pätevän tuntuinen ole....

Off-topicista itse asiaa. Ei pitänyt jauhaa aivan näin pitään Cousteuasta.

Mr. T:n Merihenkinen pipa




Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3,5mm (40cm pyörö)
Lankamenekki:
Aikaa kului: 4 päivää


Lalla Pohjanahon malli on ihana ulkonäöltään ja simppeli tehdä. Täytynee tehdä itsellekin tuollainen pipa. Pelkäsin 7 veljeksen olevan liian paksua lankaa, mutta tiukalla käsialalla kokokin pysyi ruodussaan (tein 120 silmukalla). Kyseinen koko tuntui menevän niin minun pieneen päähäni kuin miehenkin päähän. Unisex-malli ja -koko siis. Olisi tosin voinut vääntää ehkä vieläkin pienemmillä puikoilla niin voisi olla mahdollisuutena, ettei talvella tuuli menisi aivan niin hirmuisen pahasti läpi kuin itse neulotuista pipoista yleensä.


 Mitäs se malli alkoi yllättäen mutristella?


Vastaus löytyi latvustosta: tilhet ovat tulleet! :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kirjanmerkkejä

Siskoni pyysi tekemään kirjanmerkkejään avoanoppilleen. 


Muotoonsa leikatulle kartongille on liimattu molemmin puolin kuviopaperia (Askartelupuoti Pia). Valmis kuva  (Askartelupuoti Pia) liimattu toiselle puolelle ja kehystetty tarralla. Kultaiset viivat kirjanmerkin reunoissa myös tarraa. Lisäksi reikä yläreunaan sekä pätkä 5mm leveää satiininauhaa (Askartelupuoti Pia). 


Toisessa versiossa kartonti on päällystetty vanhan kirjan sivuilla. Reunoja on hieman tummennettu Distress Inkin Tea dyellä. Kiekurot löytyivät Tiimarin akryylileimasin setistä. Kiekurat leimattu samalla Distress Inkillä sekä ihan vain mustallaVersafinellä. 


Kortin teko aloitettu keltaisen paperin liimaamisesta sekä paperin reunojen tummentamisesta Distress Inkillä. Perhoset löytyivät Tiimarin akryylileimasin setistä, leimattu mustalla Versafinellä. Leimailujen jälkeen leikattiin taakse tulleen mustan pilkkupaperin reunat kuviosaksilla (mutta näitä eräästä tunnetusta kirjakaupasta suht edullisesti löytyneitä saksia en halua suositella kenellekään!) ja liimattiin paperi kiinni kirjanmerkkiin. Reikä ja nauha. Jälkeenpäin ajateltuna mustaa paperia olisi saanut tulla enemmänkin näkyviin etupuolelle, mutta tilannetta on hieman vaikeampi korjata. 

lauantai 20. lokakuuta 2012

perjantai 19. lokakuuta 2012

Älä koskaan aliarvioi värjärin typeryyttä

Otsikon takana on surullinen tarina. Värjärin typeryys ei liity millään tavalla itse värjäysoperaatioon vaan huonoon muistiin. Sain Neuloo ja Purkautuu-blogin ystävältä värjättäväksi kaksi pakettia (8 kerää, siis yhteensä 400grammaa) Alinaa värjättäväksi. Alkuperäinen haaleanvihreä sävy ei neitiä miellyttänyt, joten lupasin yrittää värjätä paremman väriseksi. Jostain kumman syystä mökille lähti värjättävistä paketeista vain yksi ja värjättynä on vain puolet langoista. Ja samaa sävyä on mahdotonta saada uudelleen.... :´(

Kerrankin päätin testata langan ennen värjäämistä. 100% villa ottaa aina nätisti väriä, mutta aina on olemassa huopumisen mahdollisuus. No, testattu langanpätkä ei huopunut muutaman tunnin keittämisessä, eikä kovin pahasti tykännyt kyttyrää pohjaan palamisestakaan (kannattaa unohtaa kattila levylle, kun lähtee saunaan).

Väriksi oli aiemmin sovittu lupiini ja niitä näyttikin vielä kasvavan mukavasti takapihalla. Pari kiloa kasvia sai revittyä helposti kattilaan, joskin mieltä kalvoi epäilys siitä, että lähteeköhän näin myöhään syksyllä kasveista vielä kunnolla väriä. No lähti. 



Ja tällaista jälkeä tuli. Aliinan pohjavärin takia värjätty lanka on tummempaa mitä yleensä lupiinilla tulee. Mutta melkoisen miellyttävä vihreä kuitenkin. Sävyeron ollessa näinkin suuri, lankoja voinee käyttää raidoittain. Tai sitten Neiti Neuloo ja purkautuu joutuu odottamaan seuraavaa värjäystä kevääseen asti...


Huoh. Parempi onni ensi kerralla. Mokista on ehkä joskus jotain hyötyä: samaa mokaa tulee harvemmin tehtyä kahdesti. 

perjantai 12. lokakuuta 2012

Blingblingiä valmistamassa osa 5

Jokohan tämä voisi olla blingbling -sarjan viimeinen osa? Kyllä! Nyt on sitten kaikki tekeleet esitelty!

Päätin omistaa viimeisen osan osittain räjähtäneelle möhkäleelle.




Ensimmäinen lyhtykoiso onnistui niin hyvin, että päätin tehdä toisenkin. Varmistin ennen sivelyn aloittamista, ettei koisossa ollut hedelmämollukkaa sisällä. Halusin tästä mollukasta ehkä hivenen tukevamman kuin ensimmäisestä, joten sivelin hopeaa mukamas reilusti enemmän kuin ensimmäiseen pallerooni. 


Harmittaa, etten tajunnut ottaa kunnollista kuvaa lyhistyneestä mollerostani. Tämä kuva on otettu korjaustoimenpiteiden jälkeen. Koru oli siis täysin lysähtänyt, se oli repeillyt sieltä täältä ja lommoilla. Onneksi hopeaa oli sen verran ohuelti, että korua sai taivuteltua virkkuukoukun avulla parempaan muotoon. Sitten vain lisää hopeaa päälle ja uudestaan polttoon. 




Viimeistelynä möhkäleellä vain kunnollinen harjaus. Valitettavasti koru on vieläkin osittain lommoisen näköinen enkä kovin paljoa uskalla sitä suoristella. Jos menen vielä joskus hopeasavikurssille, niin tämä lähtee kyllä kokemaan uudelleen paikkaustoimenpiteitä. 

torstai 11. lokakuuta 2012

Blingblingiä valmistamassa osa 4

Viime postauksessa oli kaikki suurimmat (n. 3cm)  litteät korut, nyt lienee aika esitellä sitten vähän pienempiä ja sirompia koruja. Korut ovat kooltaan alle kaksi senttisiä (ainakin jossain suunnassa). Vaihekuvia on ollut näkyvillä jo niin paljon, että taidanpas esitellä nyt vain viimeisteltyjä yksilöitä.



Marja-aroniasta poimin mukaani vain kaikista pienimmät lehdet, kokoa ehkä puolukan lehden verran. 
Polton jälkeen kuona on harjattu pois, reikä ja reunoja hiottu, sekä kiillotettu lehtiruotoja lukuunottamatta koko lehden pinta. Kuperaan ja möhkyläiseen lehteen oli mahdotonta saada aikaiseksi tasaista kiiltoa. 


Peltokierto tai elämänlanka kirjaston tienoilla oli joutunut ötököiden syömäksi. Ajattelin testata, että saisikos siitä jonkinlaista pitsimäistä korua. No, vähän epämääräinenhän tästä tuli, olisi ehkä tarvinnut useampia yhtä epämääräisiä kavereita ollekseen jonkin näköinen. Yksinäinen reppana. 


Tämän lehden identiteetistä ei ole kyllä mitään hajua. Tämä kasvi tuli napattua kaupungin kukka-asetelmista Väinönkadulta (apteekin nurkilta). Tämä on epätasaisen pintansa vuoksi vain harjattu. 


Pikkarainen vaahteranlehti Kirkkopuistosta. Harjattu. 


Ei ole hopeapajun lehti, vaikka onkin pitkulainen ja hopeinen. On löyty Kävelykadulta (laji tuntematon), ja sieltäkin valittu pienin mahdollinen lehti. Polton jälkeen harjattu ja kiillotettu. Valitettavasti lehden kärki on päässyt hivenen katkeamaan, pitänee hieman teroittaa sitä... Pituutta tällä on kolmisen senttiä, leveyttä sentti.


Muratit olivat ehkä suurin pettymys. Muratit lehtiä oli helppo käsitellä ja ne vaikuttivat mukavan muodokkailta. Polton ja harjauksen jälkeen paljastui kuitenkin röhmelöinen pinta ja heikosti erottuvat lehtiruodot... Nämäkin on siis harjattu ja lehtiruodot kiillotettu. 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Blingblingiä valmistamassa osa 3

Sainpas vihdoinkin aikaiseksi kuvata koululla viimeistellympiä koruja. Meillä on kotona tällä hetkellä niin huono valaistus, että kuvaaminen kotosalla ei onnistu lainkaan. Olohuoneen spottihässäkkä meni ja hajosi, lampun virkaa olohuoneessa toimittaakin sitten keittiön toinen lamppu. Eli valoa on yhden hehkulampun verran. Siinä ei kauheasti kuvailla.

Mutta onneksi on koulussa hyvät valot kuvaamiseen! :)


Pikkarainen tammenlehti pääsi muuttumaan koruksi.
Reiän, johon ripustuslenkki kiinnitetään, sijoitin vähän sivummalle.


Uunista tullessaan koru näytti melkoisen törkyiseltä.


Mutta ahkeralla harjauksella polttokuonat saatiin pois. 
Harjauksen lisäksi reikä sekä lehden reunoja on hieman hiottu (kuvan perusteella pitäisi 
vieläkin pikkuisen hioa) ja lehtiruodit on kiillotettu, jotta ne näkyvät paremmin. 



Lauantaian matkalla opistolle yritin etsiä kaikkia kivoja, erilaisia kasveja siveltäväksi. Old Brick's Innin terassilla kasvoi jotain köynöstä, jossa oli sievät lehdet. Ei kannata säikähtää tätä varkautta - iltapäivällä kotiin mennessä huomasin, että baari oli poistanut kukka-asetelmansa tältä kesältä kokonaan. :D


Tähänkin koruun jäi melkoisen pahat kuonat poltossa. Lehdestä jäi palamisesta huolimatta pieniä rippeitä.  


Harjattuna, reunoja ja reikää hieman viilattuna, sekä suurimmat lehtiruodit kiillotettuna. 


Lauantaina tuli kiire päästä viimeisistä hopeatahnoista eroon. 20 gramman purkki oli loppujen lopuksi todella riittoisa. Haavanlehti lienee viimeisiä koruja joita aloitin tekemään, ja siihen tuhrattiinkin sitten loput hopeat. 


Polttokuonan alta paljastui taas sievä koru harjauksen jälkeen. 
Tällekin tehty samat hoitotoimenpiteet kuiden edellisillekin koruille. 


Nämä korut odottavat vielä hopealenkkejä ja muita mahdollisia lisäosia.. 

maanantai 8. lokakuuta 2012

Vilautuksia

Viime torstain keramiikkatunnit tuli jätettyä tuhmana tyttönä väliin. Siivosin sillä aikaa sieniä, joita tuli kerättyä aivan hulvattomasti liikaa sekä menin aikaisemmin nukkumaan, mitä olisin tehnyt, jos olisin keramiikkatunneille mennyt...

Kansalaisopistolla vieraillessani perjantaina ja lauantaina hopeasavikurssin merkeissä pääsin sniikkailemaan keramiikkavarastoon kuvailemaan töitäni... Tällaiset ovat kuivamassa ja odottamassa jonkinlaista enkooppia ja lasitetta päälleen.


Kipponen kupponen, kuvio kaulittu kastanjan lehdellä.


Kaulakorukohan tästä olisi tulossa?
Kuvio painettu purppurahappomarjan oksalla.


Nyt ei kyllä taas yhtään malta odottaa torstaita ja keramiikkatunteja!! :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Blingblingiä valmistamassa osa 2

Esittelyssä perjantaina aloitetut korut: poimulehti ja lyhtykoiso. 


 Hopeapastan levittäminen kävi helpommin, kun kiinnitti lehden hammastikulla pesusieneen. Samalla syntyi myös reikä, johon voi kiinnittää ripustuslenkin myöhemmin. Poimulehti sai kymmenisen kerrosta hopeapastaa takapuolelleen. Jokaisen kerroksen välissä edellisen kerroksen piti ehtiä kuivumaan - onneksi apuna oli hiustenkuivaaja. 


Kasviosa irtosi hopeasta kuivuttuaan kunnolla - tai paloi viimeistään poltossa pois. Jäljelle jäi mattavalkoinen, hopeinen lehti. Valkoinen aine on jotain poltossa syntynyttä polttokuonaa, joka piti harjata teräsharjalla pois ennen muiden viimeistelyjen tekemistä. 


Päätin ainoastaan harjata lehdestä kuonan pois. Lehdestä tuli vaimean kiiltävä, joka miellytti ainakin omaa silmääni enemmän kuin kirkkaan kiiltävä lehti. Toisekseen röppöpintainen lehti vaikuttaa melko haastavalta kiillotettavalta. Nyt koru olisi enää lisäosia (ripustuslenkki ym.) vailla. 



Lyhtykoison päällystäminen hopeapastalla oli haastavampaa kuin lehtien. Välillä se tahtoi irrota hammastikustaan, ja pastan levittäminen tökki muutenkin hivenen - ilmeni, että kukinnon pinnassa oli pienen pieniä karvoja, joita en huomannut ennen kuin vasta parin pastakerroksen jälkeen. Kymmenen - yksitoista kerrosta pastaa.



Möykelön kohdalla jännitin kovasti, räjähtääkö se uunissa. Kukan sisällä saattoi nimittäin olla siemenpallero - en ollut tajunnut tarkistaa asiaa ennen pastan levitystä. Onneksi uunista tuli ehjä ja siro yksilö. Tässä kuvassa näkyy ripustuslenkki - hienohopeinen lisäosa (lenkki, jossa on tappi) painettiin kiinni kasviin pastan levityksen seitsemännellä kierroksella.Kiinnitystä vahvistettiin töpöttelemällä pastaa joka kierroksella lenkin tyveen. 



Ylempi kuva: suoraan uunista, valkoinen kuonakerros. Alempikuva: harjattu. Koru olisi ollut aika nätti näinkin, mutta halusin kokeilla vähän jotain viimeistelyjä enemmänkin. Hurjan kiiltävää en halunnut, joten päätin kokeilla....


...patinointia. Tämä on patinoitu kastamalla rikkimaksaliemeen, hangattu kastelun jälkeen ja huuhdeltu. Uriin rikkimaksaa siveltiin hieman enemmän pienellä siveltimellä. Hauskaa rikkimaksassa tuntuu olevan, että huuhtelusta huolimatta tämä koru tuntuu tummuvan edelleenkin.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Blingblingiä valmistamassa osa 1

Blingbling - eli Kansalaisopiston Hopeasavi-kurssi.


Tänä syksynä olen mukana ihastuttavan monella Kansalaisopiston kurssilla: keramiikkaa, hopeasavea ja pitsinnypläystä. Hopeasaven vuoro oli tänä viikonloppuna - tuntuipas melkein liian lyhyeltä kurssilta, mutta kukkaro ei ehkä olisi kestänyt yhtään useampaa päivää hopean kanssa läträämistä.

Sijoitin rahani (47e) siveltävään hopeapastaan, jota pienessä putelissaan oli 20g. Määrä vaikuttaa lukuna jokseenkin pieneltä, ainakin hintaansa nähden, mutta kyllä siitä aika monia koruja sai aikaiseksi kuitenkin.



Lyhtykoison kukinto

Valitsin siveltäviksi asioiksi erilaisia kasveja, joita satuin löytämään edellisen viikon ja edeltävien päivien aikana. Halusin ehdottomasti löytää jonkinlaisen kolmiulotteisen kasvin, mutta sen löytäminen olikin melkoisen vaikeaa. Kasvi nimittäin ei voinut olla käpy, pähkinä, tammenterho eikä mikään kovinkaan kova tai suuri asia - sellaiset kuulemma tuppaa poksahtamaan uunissa. Etsinnässä oli siis paperimainen ja kevyt, kolmiulotteinen möykelö. Onneksi internetin ja käsityöblogien avulla tuli bongattua lyhtykoiso ja vielä suurempi onni oli, että Viherlandia myi huonokuntoisia sellaisia alennuksella pois. 


Muratti

Kurssin aikana tuli havaittua, että muratin kaltaiset jämäkät lehdet olivat helppoja käsitellä ja päällystää. Pehmeämmät lehdet - vaikka olisi lehtiruodit olleetkin selkeät ja muoto vaikkapa poimulehtimäisen ryttyinen - tahtoivat painua kasaan ja litistyä valmistuksen aikana. 


Ötököiden jäystämä lehti kiinnosti. Saisikohan tästä pitsiä?


Pienen pieni poimulehti


Heidi sivelee lehteään. Ihastuttava idea leikata lehteen kirurginveitsellä reikä! <3

Hopeasavi leviteltiin valitun kasvin/asian päälle siveltimellä. Itse käytin ihan vaan vesivärisivellintä. Pasta oli olemukseltaan kuin ohutta savilääriä. Pastakerroksia tarvittiin useampia, sitä enemmän aina mitä ohuemmalti hopeaa sivelee kerrallaan. Perjantaina tuli siveltyä kymmenisen kerrosta kasveihin, lauantaina enemmän, kun piti päästä lopusta hopeasta eroon. Koruista tuli silti melko ohuita, eli pastaa voi laittaa todellakin reilusta. 


Mömmeliä. Käytetty hopea oli hienohopeaa 999.

Onpas tästä tulossa aivan hävyttömän pitkä postaus lukuisten kuvien takia. Täytynee ehkä jatkaa seuraavassa postauksessa!