Älä koskaan aliarvioi värjärin typeryyttä

Otsikon takana on surullinen tarina. Värjärin typeryys ei liity millään tavalla itse värjäysoperaatioon vaan huonoon muistiin. Sain Neuloo ja Purkautuu-blogin ystävältä värjättäväksi kaksi pakettia (8 kerää, siis yhteensä 400grammaa) Alinaa värjättäväksi. Alkuperäinen haaleanvihreä sävy ei neitiä miellyttänyt, joten lupasin yrittää värjätä paremman väriseksi. Jostain kumman syystä mökille lähti värjättävistä paketeista vain yksi ja värjättynä on vain puolet langoista. Ja samaa sävyä on mahdotonta saada uudelleen.... :´(

Kerrankin päätin testata langan ennen värjäämistä. 100% villa ottaa aina nätisti väriä, mutta aina on olemassa huopumisen mahdollisuus. No, testattu langanpätkä ei huopunut muutaman tunnin keittämisessä, eikä kovin pahasti tykännyt kyttyrää pohjaan palamisestakaan (kannattaa unohtaa kattila levylle, kun lähtee saunaan).

Väriksi oli aiemmin sovittu lupiini ja niitä näyttikin vielä kasvavan mukavasti takapihalla. Pari kiloa kasvia sai revittyä helposti kattilaan, joskin mieltä kalvoi epäilys siitä, että lähteeköhän näin myöhään syksyllä kasveista vielä kunnolla väriä. No lähti. 

Ja tällaista jälkeä tuli. Aliinan pohjavärin takia värjätty lanka on tummempaa mitä yleensä lupiinilla tulee. Mutta melkoisen miellyttävä vihreä kuitenkin. Sävyeron ollessa näinkin suuri, lankoja voinee käyttää raidoittain. Tai sitten Neiti Neuloo ja purkautuu joutuu odottamaan seuraavaa värjäystä kevääseen asti...

Huoh. Parempi onni ensi kerralla. Mokista on ehkä joskus jotain hyötyä: samaa mokaa tulee harvemmin tehtyä kahdesti. 

Työleiri

Terveisiä työleiriltä eli mökiltä Viitasaarelta! Nyt on taas lihakset kipiänä ja kämmenet rakoilla.

Puuhommia, marjojen keruuta, sienestystä, vanhoja Aku Ankkoja, kahvia, saunomista, hyvin nukuttuja öitä ja kasvivärjäystä. Siitä on mökkeily tehty. 

Värjäyspataan pääsi tällä kertaa pihlajaa ja 150g Seiska Veikkaa. 

Kukas se siinä?

Aamulla seitsemältä.

Piiiiitkä postaus pitkästä aikaa

Heinäkuun puolivälin jälkeen en ole kauheasti ehtinyt ja jaksanut tänne kauheasti kirjoitella mitään. Eikä minulla juuri ole ollut kuviakaan, mitä laittaa. Monet väliin jääneet makroviikot harmittavat, mutta ei kai silllä väliä - aina ei vaan ehdi. Tämän viikon makroviikko oli onneksi helppo sisäkuva eikä rasittanut väsynyttä harmaata mössöä pääni sisällä liikaa.

Työpaikalla tulee joskus käytyä myös työajan ulkopuolella, kameran kanssa, heilumassa.

Ilta-aurinko suosi kuvaajaa.

Työt ovat vieneet melko paljon aikaa. Vaikka työaika on säännöllinen, niin fyysisesti raskas ulkotyö väsyttää ainakin minua sen verran, että mitään ei oikeastaan töiden jälkeen jaksaisi tehdä. Tämä kesä on vielä ollut niin lämmin, että sekin on osaltaan varmasti vaikuttanut väsymykseen.

Pilkahdus pitsiä.

Varsinaisesta hääpuvusta laitan kuvia vasta häiden jälkeen. Tämä kuva on maistraattia varten hankitusta juhlamekosta. Sitäkin pitää hieman muokata: vetoketju vaihtaa ja kaventaa.

Äidin laukku vielä valmistusvaiheessa. Kevyen silkin alla on morsiuspuvun satiinia (jämäpaloja). Vielä uupuu laukusta kahva, vetoketju ja vuori. Sävy on todellisuudessa hempeää, vanhaa roosaa, eikä aivan noin beigeä, miltä kuvassa näyttää.

Töiden jälkeen on pitänyt hoidella hääasioita. Ompeluhommia on paljon: oma hääpuku, juhlapuku maistraattiin, mr. T:n liivi ja plastron, housujen korjaus, laukku itselle ja äidille... Onneksi hääpuku alkaa hiljalleen olla mallillaan, liivin kaavat löytyneet kateista. Viime tippaan jää varmasti jotain, toivottavasti ei paljoa. :D

Muutakin hääpuuhastelua on vielä paljon jäljellä. Pitäisi hankkia ja askarrella hääkarkit (kivaa pientä näpertelyä), pöytäkartta, nimikortit paikoille, jonkinlaiset menutötteröt... Ja paljon olen varmasti unohtanutkin. Ruokapuoli ja käytännön järjestelyt sentään ovat kunnossa.

Ohje: Sanna Kokkonen, Sulka hattuun -hattu. Neuloo ja purkautuu -blogi.

Lanka: Arvoituslanka Silkkivillasta. Puuvilla/puuvillasekoite.

Lankamenekki: 36g.

Puikot: 3-3,5

Vähän olen ehtinyt neulomaan. Häähuivi on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta siitäkin kuvia vasta häiden jälkeen. Huivin valmistuttua olen testaillut ystävän suunnittelemaa Sulka hattuun - hattua. Olen tehnyt hattuja nyt 2 - yhden punaisen ja yhden harmaanvihreän. Harmaanvihreään ajattelin tehdä myös tyyliin sopivat kädettimet (vai mikä on sopiva sana? Niin kuin säärystimet, mutta käsiin?), joten siitä vielä lisää ehkä myöhemmin.

Pipon malli on muuten kiva ja helppo neuloa. Ohje selkeä. Olen onnistunut yllyttämään myös työkavereita pipon pariin ja ehkä ensi viikolla onkin töissä aina neulepiiri tauoilla koossa. :D

Hih. Tyttömäiset aurinkolasit piilareiden kanssa käytettäväksi. Lasit ovat aika isot, mutta näytän vähemmän kärpäseltä kuin yleensä aurinkolasien kanssa. KappAhl, 2€.

Muitakin, ohi häämeiningin, hankintoja on tullut tehtyä. Tilauksessa uudet silmälasit ja aurinkolasit vahvuuksilla. Häiden takia piilareita, mutta niitä tulee kyllä muutenkin käytettyä. Sekä piilareiden kanssa käytettävät aurinkolasit.

Stressihoitoa toukan kanssa. Sen takaruumiin jalatkin ovat vain tuollaiset söpöt töpökät!

Tämä kuva taisi olla oikeasti sulhon ottama. Mokoma riisti kameran kesken kuvaussession!

Pieni stressi ja kiire ovat aiheuttaneet sen, että en ole ehtinyt juuri mökilläkään käymään. Tänä kesänä vain kahdesti: juhannuksena ja heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Lepohetki mökillä tuli tarpeeseen. En värjännyt mitään vaan tuli puuhittua kaikkea muuta mökkikivaa, mitä ei ole kaikkea tullut vuosiin tehtyä: käytyä uistelemassa ja mato-ongella, järvellä soutelemassa, uimassa ja saunassa, ja ihan parasta oli päästä mustikkaan. Oi nom, nyt on talveksi herkkuja. Jahka ehdin leipomaan, niin tännekin tulen laittamaan maailman parhaan (nyt haisee omakehu) mustikkapiirakan reseptin!

Tämä toukkanen löytyi mökiltä koiranputken varresta kiipeilemästä. Iloksemme viihtyi siinä koko viikonlopun - sunnuntaina oli vasta kadonnut. Miten voi ötökkä olla noin hellyyttävä? :3