Onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Jyväskylässä nautitaan pakkasista. Päivä on kylmimmästä päästä tähän mennessä (tänä talvena siis), joten onkin oiva aika muistella vähän viime kesää, kesäisiä neuleita ja neulefestareita. 

Neulefestarien ennakkona Titityy ja Heidi Alander järjestivät Let's Festival! -kalin, jossa neulefestarien tunnelmaa etsittiin porukalla neulomalla uutta Ruusupuu -huivia. Neuleohje oli ennen festareita mahdollista saada vain ostamalla Titityystä kaksi vyyhteä Louhittaren Luolan luonnotarta. Sittemmin festareiden jälkeen ohje on ollut vapaasti ostettavissa Ravelrysta.

Malli: Ruusupuu by Heidi Alander (ravelry) 

Puikot: 3,5mm (80cm pyörö)

Lanka 1: Louhittaren luola, Luonnotar (Munakoiso), 100g

Lanka 2: Louhittaren luola, Luonnotar (Kekäle), 100g

Lankamenekki yht: 200g

Huivimallin hempeästä nimestä huolimatta itse en lähtenyt kovinkaan hempein värein liikkeelle. Luonnottaren värivalikoima oli ja on edelleenkin huiman herkullinen, joten valinta värien suhteen oli vaikea. Toiseksi langaksi oli suositeltu kirjavaa, mutta koska en itse ole kovinkaan suuri kirjavien lankojen ystävä, menin kahdella lähes semisolidilla värillä. Yritin tietoisesti välttää itselleni tyypillisiä väriyhdistelmiä, joten nyt mentiinkin sitten räikeällä violetin ja oranssin yhdistelmällä. 

Luonnotar osoittautui täydelliseksi langaksi neuloa. Yksisäikeinen, kierteetön merinolanka neuloontui nopeaksi, ja on käytössä ihoa vasten todella ihanan tuntuista. Molemmat vyyhdit kuluivat huiviin lähes kokonaan, ohjeen lankamenekki olikin todella hyvin arvioitu. 

Ohje oli muutenkin taattua Alanderia - simppeli, mukava neulottava, ja kaikin puolin näyttävä. Syksyn ja talven mittaan, kun huivia on tullut jo käytettyä, on tästä tullut yksi lempparihuiveistani.

 

Näin uuden vuoden ollessa aluillaan, on neulefestaririntamaltakin kuulunut jo uusia, iloisia uutisia: kesän 2017 festaripäivät on julkaistu! <3

Helvetin hyvin menee - NOT

Olen erittäin korvamatoherkkä ihminen. Minulla on erittäin paljon vakiokorvamatoja, jotka alkavat soimaan aina tietyissä tilanteessa - pyöräillessä Pikku-Matin auto, sienestäessä Teddykarhujen huviretki, pukuhuoneissa Striptease Nainen.. Aina lankalaihista ajatellessa minulla alkaa soimaan välittömästi PMMP:n Rusketusraidat, tarkemmin sanottuna vain ensimmäisen säkeistön ensimmäinen säe.

Se kuvaakin erittäin hyvin tämän hetkistä lankalaihistani. Helvetin hyvin menee.

Tai sitten voidaan vain suoraan todeta, että tänä vuonna lankalaihis ei ole sujunut erityisen hyvin. Viimeinen kuukausi laihistelua lähdössä käyntiin, ja saldo on vieläkin plussalla. Ja miinustahan olisi ollut tarkoitus saada tämän vuoden aikana parisen kiloa. No, nyt voidaan jo todeta, että ei tule onnistumaan. Jos lähemmäs +/- 0 tilannetta päästäisiin, niin hyvä olisi.

Miten tähän jamaan on päädytty? Kesäinen kasvivärjäys on taas tehnyt tuhojaan laihikselle, yllättävät shoppailut myös - tietenkin. Lankaa on myös todella paljon kiinni keskeneräisissä töissä, joten niitä ei ole laskettu edes tämän vuoden miinukseen.  

Nyt pitäisi tsempata ja yrittää neuloa keskeneräisiä pois. Ja neuloa ahkerasti joululahjoja varastolangoista.

 

Nämä langat muuten odottavat joulukuuta, ja Sadelman Satakieli -mysteeriKALia.  AdventtihuiviKAL lohduttaa hieman, kun Jämälankavillasukkajoulukalenteria ei tänä vuonna tullutkaan.

Kun jämälangoista on pakko päästä eroon

Olipa kerran nöttönen limenvihreää Hjertegarn Basic -lankaa ja ajatus yksinkertaisista perussukista. Tähän asti tarinan sukat ovat vielä ihan sievät, mutta sitten joukkoon liittyivät oranssi Hjertegarn Basic, sininen Kotikulta Villainen ja muut jämälistön epämääräiset asukkaat. Yht'äkkiä limenvihreät perussukat olivat muuttuneet riemunkirjaviksi polvisukiksi, joissa ei ollut enää mitään päätä eikä häntää.

Tarinan opetus on se, että kun jämälangoista on pakko päästä eroon, ei lopputulos aina hivele silmiä.

Malli: Aivottomuussukat omasta päästä

Puikot: 3,0mm

Lanka: DK/Sport-vahvuisia jämiä

Lankamenekki:  128g

Mutta kyllä nämä varmaan saapassukiksi kelvannevat?

Kai-Mei

Minulla on älytön kasa neulekirjoja. Ja lehtiä. Ja yksittäisiä pdf-tiedostoja sekä tietokoneella että Ravelryn kirjastoon jemmattuna. Ja aina niitä toinen toistaan ihanampia ohjeita tulee vain lisää, vaikka edellisiäkään ei ole ehtinyt vielä neuloa. Enemmän ohjeita, mitä ihminen ehtisi elinaikanaan neuloa.  

Joskus on ihan hyvä pysähtyä tonkimaan omaa kirjahyllyään ja tutkia, mitä kaikkea sinnekin on jemmautunut. Olen nyt tänä vuonna yrittänyt neuloa "jemmaohjeita", ennen kaikkea sukkia. Tämä sukkamalli onkin kaivettu Cookie A:n kirjasta Suloisimmat sukat (Sock Innovation, ravelry).

 

Malli: Kai-Mei by Cookie A

Puikot: 2,0mm

Lanka: Drops Fabel  

Lankamenekki: 60g

 

 

Olen viime aikoina mieltynyt vinottain kulkeviin kuvioihin neuleissa, joten Kai-Meit iskivät sukkamallien joukosta silmiin heti.  Sukat vaikuttivat vinokuviota lukuunottamatta miellyttävän yksinkertaisilta, ja vinokuvion kanssa ihanan eleganteilta. Äkkiseltään suuri reikäkuvio vaikutti myös mielenkiintoiselta ja uudehkolta, joten mallin valinta oli helppo - ei muuta kuin lankaa varastosta ja Kai-Meit puikoille.

 Ohje oli selkeästi kirjoitettu, malli yksinkertainen, niin eihän siinä mennyt kuin muutama päivä näitä sukkia tehdessä. Ihan sieväthän niistä tuli, vaikka itse sanonkin.

 

Kantapään kautta

Aina välillä on hirveä hinku opetella jotain uutta neulomisenkin saralla.  Joku uusi tekniikka, neuletyyppi tai uusi suunta aloittaa neulominen. Sukkia on nyt tullut neulottua jo neljällä, kolmella ja viidellä sukkapuikolla, pyöröpuikoilla yksi kerrallaan ja pyöröpuikoilla yhtä aikaa, tasona pitkillä puikoilla, varresta alkaen ja varpaista alkaen. Uusimpana kokeilin tehdä sukat kantapäästä alkaen.

Malli: Double Heelix by Jeny Steinman 

Puikot: 2,5mm

Lanka: Drops Fabel  

Lankamenekki: 50g (n. 25g / väri)

Olin Double Heelix -ohjetta vuosia ehtinyt katsella ja haaveilla sukkien tekemisestä, mutta aina jänistänyt peläten erikoisempaa kantapäätä. Aivan suotta, sanoisin näin jälkikäteen. Kantapäätä lukuunottamatta sukat ovat aivan tavalliset, kärkikavennusta ja vartta on helppo muokata mieleisekseen. 

Näiden sukkien neulominen aloitettiin tosiaankin kantapäästä kahdella värillä. Kantapään neulomisesa syntyi samalla mainio spiraalikuviokantapäähän. Tekniikka oli oikeastaan sangen yksinkertainen, vaikka ohje piti lukea monta kertaa läpi (sitä ymmärtämättä) ja lopulta vain luottaa siihen, että ohjetta noudattamalla saa ihan järkevän sukan aikaiseksi.
 

Näihin sukkiin oli hyvä myös upottaa jämälankoja. Neuloin kantapään jälkeen ensiksi molemmista sukista kärjet, joiden jälkeen oli hyvä jatkaa varsia niin pitkään, kunnes ensimmäinen väri loppui määräten sukkien valmiin pituuden. Lankaa nilkkapituisiin sukkiin meni n. 50 grammaa, eli 25 grammaa per väri.

Down, down, down.

"Down, down, down. Would the fall never come to an end!” 

 – Alice in Wonderland

 Malli: Down the Rabbit Hole by Purrlescent  

Puikot: 2mm

Lanka: Hjertegarn Strømpegarn Jacquard Magic

Lankamenekki: 68g

Down the Rabbit Hole -sukat roikkuivat pitkään todo-listallani. Ohjekin oli tullut hillottua varastoon jo aikoja sitten. Mallin kierteinen kuvio yhdistettynä moniväriseen raidoittuvaan lankaan kiehtoi minua ajatuksen tasolla paljon. Lopulta kevättalvella otin nämä puikoille, ja siinähän sitten kestikin että valmistuivat. 

Pakkomielteeni äheltää kaikki magic loopilla koituu vielä kohtalokseni. Kierrekuvio ei oikein toiminut loopilla hyvin, ei ainakaan kaksi sukkaa yhtä aikaa. Eikä kyllä oikein yksinkään sukka. Selvästi malli, joka onnistuisi parhaiten ihan vain sukkapuikoilla. Mutta periksi en antanut. Kai näissä lopulta on yhtä pitkät varret, ja ehkä kierteetkin menevät suunnilleen samalla tavalla. Onneksi jalkani ovat niin eriparia, ettei kukaan tiedä pienistä hupseista mitään ellen kerro.

Pelkäsin neuloessani, että tulen vihaamaan sukkia niihin kätkeytyvien virheiden vuoksi. Onneksi neulomisessa kesti kauan, ja sen jälkeen päättelyssä ja kuvaamisessa myös, niin olen ehtinyt unohtaa, missä niitä virheitä nyt olikaan. Ja täytyy sanoa, että oikeastaan tykkään näistä sukista.

Neulefestarit

 Viikko takaperin oli Jyväskylässä paljon odotetut, riemuitut ja ennalta iloitut Neulefestarit. Siellä minäkin kävin pööpöilemässä perjantaina ja lauantaina, hieman kurssilla opettelemassa uusia juttuja sekä vain hengailemassa, neulomassa ja tutustumassa uusiin ihmisiin.

Ainoa kurssi, jolle osallistuin oli Stephen Westin Two-Color Brioche for Beginners. Olin ennen kurssia kokeillut briossia hieman neulomalla pari Exploration Stationia, mutta olin kuitenkin päättänyt jättää opettelun enimmäkseen kurssille. Sitä vartenhan sinne olin ilmoittautunut. 

Kurssi oli odotetusti erittäin aloittelijaystävällinen. Stephen West opetti tekniikat perusteellisesti ja neuvoi ongelmatilanteissa henkilökohtaisesti. Yhden miehen opetusshow oli lisäksi vauhdikas ja viihdyttävä. Aivan käsittämättömän inspiroiva neuloja.

 

Lauantaina säät suosi Jyväskylässä - siinä missä perjantai-iltana satoi kaatamalla ja Meet&Greet -tapahtuma pysyi visusti sisällä kahvila Muistossa, lauantaina kannatta käyskennellä ulkona ihastelemassa markkina-alueen tarjontaa.

Esillä oli mieletön kattaus niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin lankoja. Oli ennestään tuttuja lankamerkkejä kuten Louhittaren luolaa, Handua ja Puffalaa, mutta ulkomaalaisia lankoja La Bien Aiméeta ja Snail Yarnia en ollut aiemmin päässyt hypistelemään.

 

 

Festareilla oli myös todellista lähilankaa - kotimaista alpakkalankaa, joiden raaka-aineen tuottajat olivat itse myös esillä ja ilahduttamassa festariväkeä.

 

Shoppailujen lomassa oli hyvä istahtaa alas juomaan kupponen teetä ja neulomaan. Itselläni oli festarineuleena Veera Välimäen kappa, jonka aloitin Holst Garnin Coastin jämistä, mutta piti kesken festareiden käydä vähän täydentämässä värivalikoimaa parilla uudella kerällä.. 

Festareilla pöytään istahtaminen oli kuin speed datingiä. Yksin ei tarvinnut kauaa olla, kun joku kanssaneuloja tupsahti seuraan rupattelemaan ja neulomaan, ja kaikkien ollessa shoppailemassa tai kursseilemassa, niin seura vaihtui usein. :D

Yritin rajoittaa shoppailujani lankalaihiksen takia, mutta kyllä sitä silti tuli hieman sorruttua. Kuten edellä mainittu, ostin pari kerää Coastia lisää Titityystä. Pääasialliset festariostokseni olivat kuitenkin nämä Hopeasäikeen ihanat langat - kaksi vyyhteä MeNyä (merinoa ja nylonia) sekä yksi Basic (lime, villaa ja nylonia).

Ihana Stephen West! Ihanat festarit! Ihana kesä! Ihana Titityy ja ihana Jyväskylä! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan.

Intopinkeys!

Joko nyt saa ruveta intoilemaan heinäkuussa Jyväskylässä järjestettäviä neulefestareita? No, saa tai ei, niin itsehän olen ollut intopinkeänä siitä asti, kun ilmoittauduin Stephen Westin Brioche knitting -kurssille festareille. 

Brioche / briossi - kaksivärinen patentti - on minulle melkoisen uusi tuttavuus. Viimeisen vuoden aikana briossia on vilahdellut blogeissa paljonkin, mutta en ole saanut aikaiseksi kokeilla sitä itse aiemmin. Meinasin jättää briossin opettelun kokonaan kurssille, mutta sitten tuli vastaan festareiden kalit ja hillitön halu päästä edes vähän kokeilemaan tekniikkaa ennen kurssia.

 

Malli: Exploration Station by Stephen West

Puikot:  3,5mm (80cm pyörö)

Lanka 1: Drops Fabel (keltainen)

Lanka 2: Drops Fabel, Novita Wool (valkoinen)

Lanka 3: Novita Martta (ruskea)

Lanka 4: Drops Fabel (harmaa)

Lankamenekki yhteensä: 212g

Festareista, Stephen Westistä ja briossista intoutuneena puikoille pääsi Exploration Station, jossa briossia oli vain pienen maistiaisen verran. Mutta briossin lisäksi siinä sitten olikin myös kaikkea muuta pientä kivaa: kiiloja, reikiä, raitoja, kaksiväristä helmineuletta, pitsiä... Kaikkea, mutta tyylikkäästi ja hillitysti. Ei ole mikään ihme, että Stephen West on tämän hetken kuumimpia nimiä neulemaailmassa. 

Malli on sen verran ihana, että tämä lähtee kyllä lähitulevaisuudessa uudelleen puikoille. Lankalaihiksen suht' kehnosta tilanteesta huolimatta langat seuraavaankin Exploration Stationiin on hankittu...

 

ps. Jos Jyväskylän Kesän yhteydessä järjestettävät neulefestarit eivät ole vielä tuttu juttu, tietoa löytyy täältä ja täältä.

Eiku

Piti neulomani mummolle huivi. Alunperin suunnittelin huivin neulomista joululahjaksi, mutta aika ajoin käy niin, että ei yksinkertaisesti ehdi. Kaiken työtohinan ja muiden miljoonien neuleiden keskellä en ehtinyt edes aloittamaan neulomista.  Hieman kyllä harmitti talvella, mutta onneksi kevään mittaan ehdin neuloa huivin mummolle - muuten vaan, ilman mitään suurempia merkkipäiviä.

Malli: Eiku by Sepieni Designs (Ravelry/Ulla)

Puikot: 3,5mm

Lanka: Regia Hand-dye effect by Kaffe Fasset

Lankamenekki: 156g

Mallin ja langan ollessa tuttu, huivi neuloontuikin äkkiä. Olin talvella tilannut reippaasti Regian lankaa, josta omankin Eikuni aikanaan neuloin. Langan valmistus on ilmeisesti suureksi harmikseni lopetettu, joten piti etsiskellä tovi, että lankaa vielä jonkin nettikaupan varastosta löytyi sopivassa sävyssä. 

 

On se Eiku vaan mukava malli - ihanan yksinkertainen, silti niin kovin kaunis malli. Pidän siitä, miten huivi toimii sekä kaulaan kääräistynä että hartiahuivina. Itse suosin huiviani kaulahuivina, mummolle tämä taisi mennä enemmänkin hartiahuiviksi.

  

Kuvat ovat parin viikon takaa Viitasaarelta. Silloin siellä oli vielä kevät, valkovuokotkin kukassa. 

All the best boys

Facebookin Käsityöblogit -ryhmässä tuli jokunen kuukausi sitten keskustelua lapsettomista blogeista - siis sellaisista, jotka eivät ole aivan täynnä lapsiaiheisia käsitöitä tai aiheet eivät pyöri lasten ympärillä jatkuvasti. Asia nousi mieleeni miettiessäni blogipostausta ja etsiessäni koneelta neulekuvia - törmäten näihin jo melkein unohtuneisiin neuleisiin.

Olen mieltänyt aina oman blogini aika lapsettomaksi, mutta täytyy kyllä myöntää, että kyllä ne lapset näemmä minunkin blogiini ovat hieman päässeet tunkeutumaan. Syytän lapsettumisesta hieman sukulaispoikaa, mutta ennen kaikkea sitä, että lasten neuleisiin menee ihanan vähän lankaa. Lasten sukat, tumput ja pipot ovat vain täydellisiä neuleita pientenkin jämälankanöttösten tuhoamiseen. Sukulaispoikani ei todellakaan tarvise kaikkia pieniä pipoja ja sukkia, joita olen tehnyt - teen pieniä neuleita myös keräyksiin. Ja teen niitä ennen kaikkea päästäkseni eroon jämälangoista.

Näyttää siis siltä, että lastenneuleet ovat tulleet jäädäkseen blogiini. Pieninä määrinä, harvakseltaan, eikä ikinä pääroolissa.

 

Malli: B21-8 Junior by DROPS Design 

Puikot: 3 mm (2,5 mm resorit)

Lanka: teetee Pallas

Lankamenekki: 54g

Sukulaispojalle pyydettiin neulomaan liivi. Ensimmäisenä tuli mieleeni bisnesmaailma tai hienostuneet britit. Jotain pikkuvanhaa, harmaata, pappamaista. Ravelryn ohjeita selaillessa tuli vastaan sitten Dropsin Junior, joka oli juuri sitä, mitä halusin. Liivi, joka tyyliltään sopisi niin lapselle kuin aikuisellekin.


Liivi olisi voinut olla helppo tehdä, jos se ei olisi ollut Dropsin ohje. Inhoan Dropsin ohjeita - minusta ne on kirjoitettu epäselvästi, usein hieman puutteellisesti, ja ohjeiden ulkoasu haittaa todella paljon ohjeen lukemista ja käyttämistä. Tyrin mittojen kanssa useasti ja jouduin purkamaan ja neulomaan uudelleen useamman kerran. Onneksi tämä oli lastenliivi - yhtään isompi työ, niin en olisi purkanut. Keskeneräinen neule olisi silloin joutanut samalla roviolle ohjeen kanssa ja olisin varmasti vannonut, etten ikinä enää käyttäisi Dropsin ohjeita.

Liivi on tyyliltään sellainen, jota voisin itsekin käyttää. Paljon sileää pintaa, yläosassa  kaksoishelmineuletta. Taskun resorireuna on vain koristetta, liivissä ei oikeasti ole taskuja. Pitäisi varmaan yrittää tehdä isompi versio naisellisimmilla muotoiluilla...

 

Malli: Another Pair of Mittens by Heather Mees 

Puikot: 3,5mm

Lanka: Novita 7 veljestä

Lankamenekki: 28g

Kevättalven aikana koitti myös se hetki, kun sukulaispoika tarvitsi ensimmäiset peukalolliset lapaset. Ei enää mitään peukalottomia tumppuja, vaan ihan isojen ihmisten hanskat. :)