lauantai 9. marraskuuta 2013

Lihaton Lokakuu: Viikko 5

Hieman taas jälkijunassa tämä viimeinen lihattoman lokakuun postaus...

Maanantai 28.10. (25g)
  • kahvia
  • mandariineja
  • glögiä
  • suklaapatukka
  • keksejä
  • spagettia, kanaa (25g), kasviksia
  • spagettia, paistettuja sieniä ja sipulia
Tiistai 29.10. (40g)
  • kahvia
  • soijakaakao
  • glögiä
  • mandariineja
  • spagettia, lihapullia tomaatti-kasviskastikkeessa (40g)
Keskiviikko 30.10. (0g)
  • kahvia
  • glögiä
  • mandariineja
  • sienikeittoa
  • chai-lattea
  • feta-pinaattipasteijoita
  • pätkiskakkua
  • porkkanamuffinsseja
  • sipsejä
Torstai 31.10. (0g)
  • kahvia
  • mandariineja
  • kuivattuja hedelmiä
  • porkkanamuffinssi
  • kesäkeittoa
  • nuudeleita, kasviksia
  • siideri
Viikon lihasaldo: 65g (huom. vajaa viikko)
Täysin lihattomia päiviä: 2
Lihatonta ruokaa syöty viikon aikana: 4
Kasvisruokaa tehty viikon aikana: 3

Viimeinen viikko (joskin vajaa sellainen) takana ja lihaisa joulu edessä. Ei vaan.

Kuluneen kuukauden aikana tuli opittua, että meidän taloudessa lihaa syödään normaalistikin  melko kohtuullisia määriä. Totta kai aika ajoin suositukset tulee ylitettyä, varsinkin vieraissa käydessä, mutta opiskelijabudjetilla ei arkena ole varaa hirveästi lihalla mässäillä.

Kasvisruokaa kerran viikossa - tuntui aivan mahtavalta. Vieläkin tursuu vieläkin, ja tämä jäänee tavaksi meidän talouteen. Ihan vain siksi, että kasvisruoka sattuu olemaan sangen hyvää ja meidän taloudelle vielä kukkarolle sopivaakin (kasviksia kun tulee saatua vanhempien pellolta). Kasvislisukkeet ruuan kanssa jäivät aina vähän suunniteltua vähemmälle, asiaa pitää petrata vielä tulevaisuudessa.

Mitäpä muuta jäi kuukaudesta käteen: ruuan eettisyyttä, ekologisuutta ja kotimaisuutta tuli pohdittua enemmän kuin ikinä. Tuli myös todettua, että myös meidän köyhällä taloudellamme olisi varaa vaihtaa halvimmat kananmunat luomuun - hintaero on loppujen lopuksi pieni eikä me olla munien suurkuluttajia. Muutenkin ruuan alkuperää ja eettisyyttä tulee ehkä huomioitua kaupassa hieman aiempaa enemmän.

Mitään ituhippejä meistä ei siltikään tule, enkä lähde saarnaamaan kotimaisuutta ja luomua ainoana oikeana vaihtoehtona. Se on vain ja ainoastaan ärsyttävää. Eikä varmasti saa ketään oikeasti ajattelemaan. Herääminen ekologisempaan ja eettisempään ruokaan pitää tapahtua omatoimisesti - ei kenenkään pakottamatta. Saarnaaminen ja syyllistäminen ituhippien toimesta tekee kestävälle ruokatuotannolle varmasti enemmän pahaa kuin mikään muu.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti