Edelleenkin korteissa jatkuu innostus taustojen puuhastelun parissa. Keväällä tehtyjä taustoja on vielä aimo kasa jäljellä, vielä kun ehtisi askartelemankin enemmän.
Viime vuoden puolella hankitusta sulasta alkaa tulla yksi suosikkileimoista. Olen toistaiseksi käyttänyt leimaa varsin vähän, mutta eiköhän sulkainnostus vielä lähde lapasesta. Herkkään, akvarellimaiseen taustaan on leimattu kuva ja teksti samoilla musteilla, millä taustakin on väritetty.
Kärpäskortissa tausta on alkujaan värjätty akryylipalikan ja vesiliukoisten musteiden avulla kellanrusehtavaksi. Kartongin kuivuttua on punchinellan läpi tuputeltu lisää kellan- ja ruskeansävyisiä musteita, mustaa mustetta sekä mustaa akryylimaalia. Taustan on annettu taas kuivua rauhassa ennen kärpäsen lisäämistä mustalla pigmenttimusteella. Yksityiskohdiksi lisätty mustat rajaukset, teksti dymolla ja muutama meripihkanvärinen timantti (jotka sopivasti olivat vielä kuvaushetkellä karanneet vähän paikoiltaan).
Keväällä kansalaisopiston korukivenhiontakurssilla tuli hiottua kivenpalat rannekorua varteen. Kivenkikkareet vilahtivat keskeneräisinä aiemminkin, mutta kerrotaanpas jotain valmiistakin korusta.
Pieneen ranteeseen suunniteltu koru koostuu kuudesta epäsäännöllisestä kivenpalasta ja hopealenkeistä. Kivet on linkitetty toisiinsa "2in1"-ketjulla (muinaisketju), jolla myös ranteen ympäri menevä ketju on koottu. Hopeana käytin puolikovaa, 1mm vahvuista 925-hopeaa. Kivilajia en valitettavasti enää muista.
Halusin hioa kivistä tarkoituksella epäsäännöllisiä - ohuita lättyjä kolmella tai neljällä kulmalla. Ajattelin, että kivien oma olemus tulisi luonnollisemmalla tavalla näin enemmän esiin. Myöskin kivien hiominen oli vaivatonta, kun kiven muotoon ei tarvinnut kiinnittää hioessa liikaa huomiota.
Ainakin omaa silmää koru miellyttää, ja kehtasipas sen lahjaksikin antaa.
Korttiaskartelut ovat jääneet keväällä vähän vähemmälle. Minulle tuntuu usein käyvän näin, tai no ainakin joulun jälkeen. Sieltä kuitenkin se askarteluintokin alkaa nostamaan taas päätään.
Tuossa keväällä päätin aloittaa askartelut taas vähän kevyemmin, iloittelemalla vain värien kanssa ja tuusaamalla kasan taustoja valmiiksi. Kun varsinaista inspiraatiota kortteihin joutuu odottamaan, minusta on joskus ihanaa vain maalailla ja värjäillä papereita, leikkiä väreillä. Näidenkin korttien tausta olen tainnut tehdä silloin, kun kevätkelit olivat kurjimmillaan. Erilaisia taustoja syntyikin niin paljon, että pärjään niillä varmaan vielä hyvän tovin.
Olin aiemmin bongannut jostain korttihaasteesta (joko Addicted to Technics tai P*skarteluhaaste) hauskan tekniikan taustojen tekemiseen: taustan leimaamisen akryylipalikan ja vesiliukoisen musteen avulla. Haasteeseen en osallistunut, mutta tekniikka jäi mieleen, ja sitä piti päästä myöhemmin testailemaan.
Tässäpä sitten muutama näitä, testailun ja improvisoidun väriterapian valmiita lopputuloksia.
Kaikissa on käytetty musteina mm. vesiliukoisia suihkeita ja Distress Inkejä, ripauksella vettä höystettynä. Värjättävänä pohjana kokeilin sekä akvarellipaperia että halpaa, heikkolaatuista kartonkia - molemmat toimi, akvarellipaperi loistavasti ja kartonki ihan riittävän hyvin. Riittävän ison akryylipalikan puuttuessa leimaamisessa hyödynsin CD-kotelon kantta.
Leimakuvat ja teksti on leimattu taustojen kuivuttua pigmenttimusteella. Värikylläinen tausta, ja hyvä kuva eivät mielestäni vaatineet paljoa koristeluja, joten yksinkertaisella mallilla mentiin.
Taustapapereitakin on vielä kasa, mutta pitää vielä etsiskellä inspiraatiota. Joskos sitä tekisi vähän erilaisiakin kortteja, kun tällä samaisella mallilla tuli hujautettua jo kasa... :D
Olinpahan mökillä. Parisen viikkoa takaperin. Ja kyllä se vain niin on, että aina kevään korvalla herää valtava tarve päästä maalle, luontoa lähelle, ja ennen kaikkea tarve päästä värjäämään lankoja.
Kasvivärjäyksellä on nykyään vain ikävä tapa hankaloittaa lankalaihista - melkoisen paljon vieläpä. Nyt yritin olla kaukaa viisas ja värjätä vain puoli kiloa lankaa kerralla, sen normaalin 100 - 200 gramman sijaan. No joo, ei tunnu kauheen fiksulta, mutta tarkoituksena olisi neuloa rykäistä itselle mekko (Ruis), ja se sattuu syömään aika paljon lankaa..
Mekkoon valikoitui langaksi ohjeen mukainen Novitan Nalle ja väriaineeksi sipuli. Koska kaikki langat piti saada värjättyä yhdessä erässä, olikin aika mielenkiintoista yrittää tunkea kaikki tarvittava tavara samaan aikaan kattilaan - tunnustettakoon, että sipulinkuoria ei tullut käytettyä ihan ohjeen mukaista määrää, koska kattilaan ei mahtunut, ja kuoret oli myöskin pakko siivilöidä liemestä pois, jotta langat mahtuivat kattilaan. Hupsista. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut - yksikään vyyhti ei palanut pohjaan kiinni ja värikin on ihan mukavan voimakas.
JA koska 500 grammaa Nallea ei tuntunut riittävältä lankavaraston lisäykseltä, niin pitihän jälkivärikin vielä tehdä. Olisihan se myös hyvän väriliemen tuhlaamista, jos ei olisi jälkiväriä ottanut. Tosin, tuli sitä lientä ehkä tuhlattuakin, kun en yhtä useampia jälkivärieriä ottanut... Jälkivärissä tällä kertaa pohjalla valkoista Novitan Woolia.
Todettakoon tähän loppuun, että huolimatta langalla mehustelusta ja värjäyksellä pröystäilystä, lankalaihis voi aika yllättävän hyvin.
Enkös maininnut käyneeni marraskuussa Tampereen Kädentaitomessuilla? Taisin mainita, taisin mainita myös sijoittaneeni maailman ihaninmpaan lankaan, tarkoituksenani neuloa Nurmilintu. Alunperin tarkoitukseni oli neuloa Nurmilintu langasta jo viime vuonna, mutta aivan en ehtinyt, kun oli loppuvuodesta niin paljon muutakin neulottavaa. Mutta nyt on pakko vähän nauraa rätkättää: empähän jättänyt lankaa hautumaan kovin pitkäksi aikaa, ähäkutti. On viime vuoden lankalaihiksesta jotain tullut opittua.
Kun aloitin ahkeramman neulomisen päätin, että en osta mitään liian hienoja tai kalliita lankoja, ennen kuin ymmärrän jotain niiden päälle. Tyydyin Novitan lankoihin, koska minulla ei oikeastaan silloin ollut mitään pahaa sanottavaa niistä, ja ajattelin, että on kannattavampaa ostaa hyviä lankoja vain kun osaa niitä kunnolla arvostaa. Tässä jokusen vuoden nitkuttelun jälkeen olen alkanut ymmärtää, mistä langan laatu tulee, ja millaiset langat ovat hyviä. Joten nyt voin pikku hiljaa sallia itselleni kalliimmat unelmalangat.
Ja kalliimpaa unelmalankaahan (ainakin minun mittapuullani) Malabrigon lanka on. Paitsi että lanka on kaunista (upea väri ja hieno, himmeä kiilto), myös tuntu on taivaallinen. Helppoa neuloa, lanka ei halkea herkästi ja kierre pitää. Salaa aloin haaveilemaan, josko tällaisesta joskus uskaltaisi paidan neuloa.. Mutta ei ehkä ihan vielä, ei tänä vuonna.
Ja huivi oli taas hehkuttamani Heidi Alanderin malleja. Pidin huivin muodosta, epäsymmetrinen kolmio, jonka neulominen aloitetaan yhdestä pienestä kulmasta. Aina oikein -neulepinta on minusta myös ilahduttava huiveissa, sillä neuleet laskeutuu kauniisti ja asettuu hyvin kaulalle. Mallissa hauska yksityiskohta oli pitsi raidat, jotka neulottiin myös aina oikein -meiningillä - ei yhtään nurjaa silmukkaa koko huivissa. Jänskää!
Tämän huivin myötä tajusin jotain kamalaa: minulla on liikaa huiveja! Aivan liikaa. Ja vieläpä tykkään neuloa huiveja. Nurmilinnulle onneksi löytyi uusi koti äidiltä, mutta jatkossa minun täytyy hieman ehkä hillitä huivien neulomisintoani. Ehkä.
Tässä kevään mittaan sisältäni on purskahtanut esiin pieni fani. En ole yleensä mitään fanittaja-tyyppiä, innostun asioista helposti, mutta fanittamaan harvemmin jaksan ryhtyä. Nyt kuitenkin kevään myötä olen löytänyt sisäisen fanini, joka on selvästikin rakastunut Heidi Alanderiin. Joo, saattaa niitä fanitettavia neulesuunnittelijoita olla muitakin, mutta keskitytäänpäs nyt ensin Alanderin hehkuttamiseen.
Olin pitkään himoinnut puikoille jotain Alanderin huivia, mutta en ollut osannut päättää, minkä ensiksi tekisin. Lopulta, Suuren Paita- ja Pipohaasteen myötä, oli pakko tehdä päätös ja aloittaa jotain. Puikoille pääsi raitahuivien kuningatar...
Mallia oli aivan älyttömän ihanaa neuloa. Rakastan aina raitojen neulomista, jotenkin yllättävän tyydyttävää. Reunapitsi oli myös miellyttävän helppo neuloa. Ja parastahan tässä mallissa minusta on väriyhdistelmillä ja pinnoilla leikittely - minusta räikeät raidan yhdistettynä herkkään, yksiväriseen pitsiin, toimii vain älyttömän hyvin.
Kevään mittaan olen yrittänyt tuhota eli neuloa nitkuttaa varastostani erilaisia jämiä pois sangen ahkerasti, ja usein olen sitten päätynyt tikuttelemaan lankoja kämmekkäiksi. Vielä olisi Ravelryn Stashissani paljon lankoja, jotka on merkitty sopiviin kämmekkäohjeisiin...
Olin tehnyt syksyllä Regiasta itselleni iiiihanan syyshuivin, ja halusin tehdä huiviin sopivat kämmekkäät - lankaakin kun oli sopivasti nöttönen jäljellä. Alkujaan bongasin Reading Mittsit MiunMaun blogista - malli teki vaikutuksen ja pääsi heti Ravelryn jonoon.
Olin varautunut, että kämmekkäisiin olisi kulunut huomattavasti enemmän lankaa, ja että olisin päässyt viimeisestä Regian nöttösestäni eroon, mutta kämmekkäät yllättivät ja niihin kului lankaa aivan älyttömän vähän. En vieläkään jotenkin pysty uskomaan, että kämmekkäisiin kului alta 30 grammaa lankaa.. Huh. Säästömalli, selkeästi.
Käly oli jopa toivonut kämmekkäitä - samanlaisia, jotka olin tehnyt aiemmin kaverille. Tuttu malli oli nopea nitkutella tutusta langasta - tällä kertaa jopa muistin kaikki remmit ja nippelit ja nappelit. Edelleenkin alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein kämmekkäisiin kunnollisen peukalokiilan. Noudattelin peukalokiilan (ja itseasiassa myös tässä tapauksessa myös silmukoiden lukumääränkin suhteen) Novitan peruslapasten ohjetta.
Edelleenkin tykkään kovasti Optimistic Mittsin mallista - mukavan unisex, olematta liian koristeellinen tai liian vaisu. Nämä nyt olivat vasta kolmannet tällaiset, mutta miksi minusta tuntuu, että näitä saattaa tulla tulevaisuudessa vielä lisää...
Jyväskylään on tullut kesä aivan hirveällä vauhdilla. Vihreys räjähti käsiin aivan huomaamatta, ja parisen viikkoa sitten ottamani kuvat alkavat näyttää väärällä tavalla kesäisiltä. Uusista työkuviosta ja muista hässäköistä johtuen en ole ihan pysynyt samassa aikataulussa luonnon kanssa postatessani blogijuttuja. Joten nyt on sitten valitettavasti vähän aikaa luvassa juttuja ja kuvia hieman keväämmältä.
Mutta nyt aikataulujen ja luonnon päivittelystä itse asiaan, pöksyihin. Teinpäs sukulaispojalle taas parit pökät, jotta pienellä riittää housuja. Kaavoina käytin samoja kaavoja kuin aiemminkin, muokaten vain isommaksi. Resoreista tein edelleen pitkät, jotta kääntövaraa riittäisi sekä vyötäröllä että lahkeissa.
Ensimmäiset pöksyt on tehty ystävältä saadusta, ihanasta vauvasametista. Koska kangas ei jousta, piti housuista tehdä trikoopöksyjä väljemmät. Toisten pöksyjen materiaalina käytin collegea, josta piti joskus tulla itselleni mekko. Siis piti, ei tullut. Mutta päätyipähän parempaan ja tärkeämpään käyttöön.
Lastenvaatteita tehdessäni olen huomannut, että on melko vaikeaa löytää laadukkaita, yksivärisiä collegekankaita tai trikoita. Lastenkankaisiin erikoistuneista nettikaupoista kyllä löytää erittäin hyvälaatuisia ja ihania kankaita, mutta yleensä kuviollisia. Tämä on minusta kyllä vähän harmillista, kun yksivärisetkin vaatekappaleet voisivat olla joskus ihan näppäriä lapsilla...
Netissä on näkynyt kuvia aivan ihanista unirievuista. joissa unirievun keskellä on jokin eläimen pää ja riepu laskeutuu päästä ikäänkuin vartaloksi. Erilaisia ohjeita uniriepuihin löytyy hyvin Ravelrysta hakusanalla "Lovey". Halusin kuitenkin itse tehdä jotain erilaista, ja heittäydyin luovemmaksi mitä tavallisesti olenkaan.
Ja päädyin sitten virkkaamaan sukulaispojalle Cthulhun.
Malli: omasta päästä
Koukku: 3mm
Lanka: Sandness Garn Mandarin Petit
Lankamenekki: 82g
Unirievun rievussa on käytetty isoäidinneliöiden tekniikkaa, parilla ylimääräisellä kulmalla varustettuna. Kuusikulmaisen "isoäidinneliön" reunat laskostuvat luonnostaan aika kivasti. Cthulhun päässä on silmäilty Aminekon ohjetta, mutta jouduin muokkaamaan ohjetta saadakseni Cthulhulleni isomman pään. Lonkerot on tehty fiilispohjalta. Jouduin pitkään miettimään, miten saisin Cthulhulle lapsiturvalliset silmät, ja päädyin lopulta kirjomaan silmät mustalla villalangalla (Fabel).
Eikö kaikki lapset tarvitse Suuren Muinaisen sänkyynsä? Luulisi Cthulhun karkoittavan muut möröt pois.
P.S. Jos Cthulhu ei ole tuttu, niin H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaan kannattaa tutustua, mikäli vanhemmanpuoleinen kauhukirjallisuus kiinnostaa.
Viimeiset pari kuukautta olivat melko turmiollisia lankalaihikselleni. Maaliskuulle sattui Jyväskylän Kädentaitomessut ja huhtikuussa Poppeli avasi ovensa varaston tyhjennyksen merkeissä. Saatoinpas saada vielä vähän tuliaislankojakin kaukomailta.
Hyvä aikomukseni ostaa lankaa vain käyttöön (mallit ja kulutus valmiiksi mietittynä) on hieman kärsinyt kaikkien näiden alennusmyyntien ja poistomyyntien ja messujen keskellä. Tunnustettakoon, että nyt on saattanut tulla ostettua jokunen kerä, jonka käyttökohde ei ole ihan vielä selvillä - mutta jos lupaan yrittää neuloa ne pois tänä vuonna?
Tilastojani katsoessa näyttäisi myös siltä, että neulomistahtini olisi hiipunut ikävästi - ihan niinkään ei ole, mutta puikoilla on ollut monta kuukautta isompia ja hitaampia töitä, joihin lankaa kyllä on kulunut. Eihän keskeneräisessä työssä olevia lankoja ole laskettu vielä lankalaihikseen menekiksi. Mutta eiköhän tässä toukokuun puolella tipahda jotain isompaakin puikoilta pois, niin saan lankalaihikseni taas jonkinlaiseen tasapainoon.
Todettakoon kuitenkin, että vaikka kulutus ei ole ollut kauhean ripeää, ja shoppailujakin on tapahtunut, niin vielä olen matkalla kohti tavoitetta.
Huhtikuun loputtua lankalaihiksen saldo näytti tällaiselta:
