Blingblingiä valmistamassa osa 3

Sainpas vihdoinkin aikaiseksi kuvata koululla viimeistellympiä koruja. Meillä on kotona tällä hetkellä niin huono valaistus, että kuvaaminen kotosalla ei onnistu lainkaan. Olohuoneen spottihässäkkä meni ja hajosi, lampun virkaa olohuoneessa toimittaakin sitten keittiön toinen lamppu. Eli valoa on yhden hehkulampun verran. Siinä ei kauheasti kuvailla.

Mutta onneksi on koulussa hyvät valot kuvaamiseen! :)

Pikkarainen tammenlehti pääsi muuttumaan koruksi.

Reiän, johon ripustuslenkki kiinnitetään, sijoitin vähän sivummalle.

Uunista tullessaan koru näytti melkoisen törkyiseltä.

Mutta ahkeralla harjauksella polttokuonat saatiin pois. 

Harjauksen lisäksi reikä sekä lehden reunoja on hieman hiottu (kuvan perusteella pitäisi 

vieläkin pikkuisen hioa) ja lehtiruodit on kiillotettu, jotta ne näkyvät paremmin. 

Lauantaian matkalla opistolle yritin etsiä kaikkia kivoja, erilaisia kasveja siveltäväksi. Old Brick's Innin terassilla kasvoi jotain köynöstä, jossa oli sievät lehdet. Ei kannata säikähtää tätä varkautta - iltapäivällä kotiin mennessä huomasin, että baari oli poistanut kukka-asetelmansa tältä kesältä kokonaan. :D

Tähänkin koruun jäi melkoisen pahat kuonat poltossa. Lehdestä jäi palamisesta huolimatta pieniä rippeitä.  

Harjattuna, reunoja ja reikää hieman viilattuna, sekä suurimmat lehtiruodit kiillotettuna. 

Lauantaina tuli kiire päästä viimeisistä hopeatahnoista eroon. 20 gramman purkki oli loppujen lopuksi todella riittoisa. Haavanlehti lienee viimeisiä koruja joita aloitin tekemään, ja siihen tuhrattiinkin sitten loput hopeat. 

Polttokuonan alta paljastui taas sievä koru harjauksen jälkeen. 

Tällekin tehty samat hoitotoimenpiteet kuiden edellisillekin koruille. 

Nämä korut odottavat vielä hopealenkkejä ja muita mahdollisia lisäosia.. 

Vilautuksia

Viime torstain keramiikkatunnit tuli jätettyä tuhmana tyttönä väliin. Siivosin sillä aikaa sieniä, joita tuli kerättyä aivan hulvattomasti liikaa sekä menin aikaisemmin nukkumaan, mitä olisin tehnyt, jos olisin keramiikkatunneille mennyt...

Kansalaisopistolla vieraillessani perjantaina ja lauantaina hopeasavikurssin merkeissä pääsin sniikkailemaan keramiikkavarastoon kuvailemaan töitäni... Tällaiset ovat kuivamassa ja odottamassa jonkinlaista enkooppia ja lasitetta päälleen.

Kipponen kupponen, kuvio kaulittu kastanjan lehdellä.

Kaulakorukohan tästä olisi tulossa?

Kuvio painettu purppurahappomarjan oksalla.

Nyt ei kyllä taas yhtään malta odottaa torstaita ja keramiikkatunteja!! :)

Blingblingiä valmistamassa osa 2

Esittelyssä perjantaina aloitetut korut: poimulehti ja lyhtykoiso. 

 Hopeapastan levittäminen kävi helpommin, kun kiinnitti lehden hammastikulla pesusieneen. Samalla syntyi myös reikä, johon voi kiinnittää ripustuslenkin myöhemmin. Poimulehti sai kymmenisen kerrosta hopeapastaa takapuolelleen. Jokaisen kerroksen välissä edellisen kerroksen piti ehtiä kuivumaan - onneksi apuna oli hiustenkuivaaja. 

Kasviosa irtosi hopeasta kuivuttuaan kunnolla - tai paloi viimeistään poltossa pois. Jäljelle jäi mattavalkoinen, hopeinen lehti. Valkoinen aine on jotain poltossa syntynyttä polttokuonaa, joka piti harjata teräsharjalla pois ennen muiden viimeistelyjen tekemistä. 

Päätin ainoastaan harjata lehdestä kuonan pois. Lehdestä tuli vaimean kiiltävä, joka miellytti ainakin omaa silmääni enemmän kuin kirkkaan kiiltävä lehti. Toisekseen röppöpintainen lehti vaikuttaa melko haastavalta kiillotettavalta. Nyt koru olisi enää lisäosia (ripustuslenkki ym.) vailla. 

Lyhtykoison päällystäminen hopeapastalla oli haastavampaa kuin lehtien. Välillä se tahtoi irrota hammastikustaan, ja pastan levittäminen tökki muutenkin hivenen - ilmeni, että kukinnon pinnassa oli pienen pieniä karvoja, joita en huomannut ennen kuin vasta parin pastakerroksen jälkeen. Kymmenen - yksitoista kerrosta pastaa.

Möykelön kohdalla jännitin kovasti, räjähtääkö se uunissa. Kukan sisällä saattoi nimittäin olla siemenpallero - en ollut tajunnut tarkistaa asiaa ennen pastan levitystä. Onneksi uunista tuli ehjä ja siro yksilö. Tässä kuvassa näkyy ripustuslenkki - hienohopeinen lisäosa (lenkki, jossa on tappi) painettiin kiinni kasviin pastan levityksen seitsemännellä kierroksella.Kiinnitystä vahvistettiin töpöttelemällä pastaa joka kierroksella lenkin tyveen. 

Ylempi kuva: suoraan uunista, valkoinen kuonakerros. Alempikuva: harjattu. Koru olisi ollut aika nätti näinkin, mutta halusin kokeilla vähän jotain viimeistelyjä enemmänkin. Hurjan kiiltävää en halunnut, joten päätin kokeilla....

...patinointia. Tämä on patinoitu kastamalla rikkimaksaliemeen, hangattu kastelun jälkeen ja huuhdeltu. Uriin rikkimaksaa siveltiin hieman enemmän pienellä siveltimellä. Hauskaa rikkimaksassa tuntuu olevan, että huuhtelusta huolimatta tämä koru tuntuu tummuvan edelleenkin.

Blingblingiä valmistamassa osa 1

Blingbling - eli Kansalaisopiston Hopeasavi-kurssi.

Tänä syksynä olen mukana ihastuttavan monella Kansalaisopiston kurssilla: keramiikkaa, hopeasavea ja pitsinnypläystä. Hopeasaven vuoro oli tänä viikonloppuna - tuntuipas melkein liian lyhyeltä kurssilta, mutta kukkaro ei ehkä olisi kestänyt yhtään useampaa päivää hopean kanssa läträämistä.

Sijoitin rahani (47e) siveltävään hopeapastaan, jota pienessä putelissaan oli 20g. Määrä vaikuttaa lukuna jokseenkin pieneltä, ainakin hintaansa nähden, mutta kyllä siitä aika monia koruja sai aikaiseksi kuitenkin.

Lyhtykoison kukinto

Valitsin siveltäviksi asioiksi erilaisia kasveja, joita satuin löytämään edellisen viikon ja edeltävien päivien aikana. Halusin ehdottomasti löytää jonkinlaisen kolmiulotteisen kasvin, mutta sen löytäminen olikin melkoisen vaikeaa. Kasvi nimittäin ei voinut olla käpy, pähkinä, tammenterho eikä mikään kovinkaan kova tai suuri asia - sellaiset kuulemma tuppaa poksahtamaan uunissa. Etsinnässä oli siis paperimainen ja kevyt, kolmiulotteinen möykelö. Onneksi internetin ja käsityöblogien avulla tuli bongattua lyhtykoiso ja vielä suurempi onni oli, että Viherlandia myi huonokuntoisia sellaisia alennuksella pois. 

Muratti

Kurssin aikana tuli havaittua, että muratin kaltaiset jämäkät lehdet olivat helppoja käsitellä ja päällystää. Pehmeämmät lehdet - vaikka olisi lehtiruodit olleetkin selkeät ja muoto vaikkapa poimulehtimäisen ryttyinen - tahtoivat painua kasaan ja litistyä valmistuksen aikana. 

Ötököiden jäystämä lehti kiinnosti. Saisikohan tästä pitsiä?

Pienen pieni poimulehti

Heidi sivelee lehteään. Ihastuttava idea leikata lehteen kirurginveitsellä reikä! <3

Hopeasavi leviteltiin valitun kasvin/asian päälle siveltimellä. Itse käytin ihan vaan vesivärisivellintä. Pasta oli olemukseltaan kuin ohutta savilääriä. Pastakerroksia tarvittiin useampia, sitä enemmän aina mitä ohuemmalti hopeaa sivelee kerrallaan. Perjantaina tuli siveltyä kymmenisen kerrosta kasveihin, lauantaina enemmän, kun piti päästä lopusta hopeasta eroon. Koruista tuli silti melko ohuita, eli pastaa voi laittaa todellakin reilusta. 

Mömmeliä. Käytetty hopea oli hienohopeaa 999.

Onpas tästä tulossa aivan hävyttömän pitkä postaus lukuisten kuvien takia. Täytynee ehkä jatkaa seuraavassa postauksessa! 

Muutoksia ulkoasussa

HUIIIII!

Menin vaihtamaan väriä ja nyt jänskättää!

Olen pitkään suunnitellut, että pitäisi vähän päivittää blogin ulkoasua raikkaammaksi ja kevyemmäksi. Halusin jotain vaaleaa tummanharmaan tilalle, joka on blogiani jo vuosia koristanut, mutta oikean värimaailman löytäminen on melkoisen vaikeaa. En halunnut valkeaa, koska valkoinen tuntuu olevan jollain tavan trendikästä - liian monessa seuraamassani käsityö/näpertelyblogissa yleinen olemus on valkoinen. Onhan se nätti, en sitä kiellä, mutta en vain halua samaa, mitä kaikilla muilla jo on... joten mitäs raikkaita ja kevyitä värejä on vielä jäljellä hmm... 

Nyt sitten on tällaista keltaista. Saas nähdä, miten pitkään pysyy keltaisena. Palautetta, vinkkejä ja parannusehdotuksia otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! :)

Äidin pieni apulainen

Sain isoäidin neliöistä riittävästi rohkeutta virkkaamiseen. Vihdoinkin. Päätin siis aloittaa jo pitkään himoitsemani maton virkkaamisen. Ohjeena totta kai, kaikille tuttu, Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu (pdf). Trikookudetta mattoon tuli hankittua Poppelista 2,3kg, mutta nyt alkaa vaikuttamaan siltä, että ei ehkä riitä...

Yllättäen vyyhtiä keriessä ja virkatessa olen aina saanut apua neidiltä, jolla on aina omat koukut mukanaan. Ja totta kai apurin piti päästä mukaan kuviinkin - kissatalouden sääntö nro 1: jos laitat jotain uutta lattialle, sen päälle pitää heti mennä istumaan. 

Ja miten voi olla noin omahyväinen ilme?

Olen toki tehnyt muutakin kuin kiusannut kissaa. Tulipas viime viikolla neulottua ex-pomolle sukat. 

Koko: 44

Lanka: 7 veljestä.

Menekki: alle 150g

Puikot: 3,5

Ohje: Novitan Sukkalehti, Perussukat 7 veljestä

Terveisiä keramiikkakurssilta!

Olen tunkenut itseni taas Kansalaisopistolle erilaisille kursseille. Rakastan käsillä tekemistä ja on ihanaa päästä kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Tänä syksynä olen väsäämässä keramiikka, nypläämässä Anopin kanssa sekä tutustumassa hopeasaven saloihin. <3

Kaikista ihanista kursseista on alkanut vasta keramiikkakurssi. Muut kurssit ovatkin lyhyempiä (muutamana viikonloppuna), keramiikkaa on säännöllisesti joka viikko ja se jatkuu myös kevään puolella. Keramiikkaa on mennyt nyt 3 kertaa - kuvat on otettu toisen kerran töistä. 

Materiaaliin tutustumistyönä tehtiin kukkopilli.

Tai no - eihän tuo kukko ole, mikälie pönttö tirppa. Lajintunnistus on hivenen haastavaa...

Tämä toveri soi mollipainotteisesti. 

Käytettynä savena Raku.

Intohimona napit ja korut.

Säännöllinen koko on aikaansaatu piparimuotin avulla. 

Raku-savesta tehtyihin nappeihin on kaulittu pitsikuvio. Luvassa on myös kasvikuvioista keramiikkaa.

Tarkoituksena olisi käyttää näihin vielä enkoopia (engobe -> raakapolton aikana käytettävä väripigmentillistä keraamista lientä) ja lasitetta, jotta kuvio nousisi värityksen avulla paremmin esiin. 

En malta odottaa ensi viikkoon. Olen rakastunut saveen. Olen käyttänyt lähinnä raku-savea, sillä pidän sen karkeudesta, mutta odottaa minua vielä 10 kiloa erittäin sileää ja vaaleaa dreija-saveakin. <3

Maailman helpoin pitsipipo

Ystävä kaipasi pipoa. Kesken luennon ja tehokkaan neulomisen vierestä kuului supatusta, että voisiko pipoon (jota juuri neuloin) saada jotain reikiä. No tehdään sitten jotain yksinkertaista pitsiä. Kiitos äkillisen pitsin keksimisen, meni luento ja läksyjen tehtävänannot ohi, mutta syntyi hauska nyppy-reikä-pipo maailman yksinkertaisimmalla pitsillä.

Tällaiseen pitsiin lienee internet täynnä ohjeita, mutta kirjoitanpas sen itsekin ylös, jos tästä jollekulle toiselle voisi jotain iloa olla.

Lankana toimi Novitan Tiina, menekki n. 1 kerä. Tiinan ihastuttavan olomuodon takia pitsiin syntyi nyppyjä ilman, että niitä tarvitsi mitenkään erityisesti tehdä. 

Silmukkamäärän olisi suotavaa olla neljällä jaollinen. Tai sitten joutuu muuttamaan resorireunaa hieman.

OHJE MAAILMAN HELPOIMPAAN PITSIPIPOON

Lanka: Novita Tiina
Puikot: 4,5mm
Silmukoita aloittaessa: 76

Neulo 2o2n resoria haluttu senttimäärä. Mallipipossa n. 4cm.
Jaa viimeisellä 2o2n kerroksella silmukkamäärä neljällä ja laita silmukkamerkit.

Tee resorireunan jälkeen yksi kerros sileää. Lisää kerroksen aikana jokaisen silmukkamerkin kohdalla 1 silmukka (yhteensä kerroksella siis 4 silmukkaa lisää) neulomalla sama silmukka kahdesti oikein. Voit poistaa silmukkamerkit kerroksen aloitussilmukkamerkkiä lukuunottamatta. Silmukoita on nyt 80.

Aloita pitsi. Pitsin malli on yksinkertainen: ensimmäinen kerros koostuu vain langankierroista ja kavennuksista (nosta 1s puikolle, neulo seuraava s, vedä ensimmäinen s neulotun silmukan yli). Yhtä pitsikerrosta seuraa aina kerros sileää neuletta.

Neulo pitsiä n. 17cm. Viimeisellä pitsikierroksella (sileää) voi lisätä taas neljännessilmukkamerkit (20s välein) avuksi kavennuksia varten.

Kavennukset tehdään joka toisella kerroksella,  kaikki kerrokset ovat sileää neuletta. Joka kerroksella kavennetaan yhteensä 8 s. Silmukkamerkki jää aina kavennusten väliin (ks. kuvio). Kavenna, kunnes jäljellä on 8s. Pujota lanka silmukoiden välistä ja päättele.

Kiitokset urhealle mallille!

P*skarteluhaaste

Tämä kortti kuuluu oikeastaan samaan kategoriaan edellisen postaukseni kanssa - kortteja lapsille ja lapsenmielisille. Ajattelin kuitenkin osallistua tällä P*skarteluhaasteeseen, joten siksi erillinen postaus. Haasteen aiheena on tällä kertaa "aakkostarrat, kirjaintarrat, tarrat, joissa on kirjaimia". Kirjainten - sanojen - tuottamiseen hyödynsin dymoa.

Tämä kortti on hyvissä ajoin tehty synttärikortti kummipojalle <3

Kortteja lapsille ja lapsenmielisille

Olen edelleenkin melkoisen ihastunut FinnStamperiin. En ole vielä niin paljoa harrastellut leimasinten parissa, että osaisin kunnolla sanoa ovatko FS:n leimasimet oikeasti laadukkaita, mutta minulle ne toimivat ainakin todella hyvin. FS:n omien akryylileimasinten valikoima on melkoisen hyvä, hinnat eivät ole kovinkaan pahoja ja leimasimet tulevat nopeasti kirjeessä. Tykkään. Tällä kertaa tilauksen joukossa oli yllärileimasinkin. 

Tilauksen tärkeimpiin tuotteisiin kuului nalleleimasin. Tunnen hyvin vähän lapsia, mutta kaipa tuntemilleni kolmelle muksulle pitää myös joskus tehdä kortteja. :)

Nalle on väritetty akvarellikynillä. Olen vihdoinkin iloinen, että löysin jonkun tavan käyttää leivospapereita - tähän asti olen vain hillonnut niitä laatikossa osaamatta käyttää.

Tämä kortti oikeastaan ei mene edes lapselle, vaan hyvälle ystävälle synttärikortiksi - taitaa kuulua sitten niihin lapsenmielisiin ihmisiin ;). FinnStamperilta tilattu leppis on saanut vähän väriä akvarellikynillä ja silmät hopeatussilla.